Suomen kuninkaan sukuviinit myyntiin hanapakkauksissa

Taannoisesta Taloussanomista osui silmiini hauska viiniuutinen, joka saattaa liipata jo halpojakin viinejä. Tässä Saiman pikaversiointi uutisesta:

Väinö I:n pojanpojanpojan viini tulee Alkoon ensi kesänä - kuninkaallisesti hanapakkauksissa.

Suomen kuninkaan perillisen viiniä saa aivan pian jokainen (maksukykyinen) alamainen! Prinz von Hessen H Riesling on yksi kesän 2012 hanaviiniuutuuksista.

Ensimmäistä kertaa kuninkaan viinejä maisteltiin Suomessa vuonna 2004, jolloin joukko helsinkiläisiä ravintoloita otti Suomen kuninkaan viinit valikoimiinsa. Pullojen hinnat olivat 25-55 euroa. Tuolloisen vuosikerran arveltiin kestävän jopa 15–20 vuoden varastoinnin.

Hanapaikkausten säilyvyys mitattaneen ennemmin kuukausissa, ei vuosissa. Ja kuinkahan nyt on hanapakkausten hintapolitiikan laita? Saako joka campingjamppa kesän grillijuhliin oman prinssilaatikon? 

Väinö, Väinö, missä on se...? Friedrich Karl (1868–1940) valittiin Suomen kuninkaaksi syksyllä 1918. Kuninkaalliseksi nimeksi kaavailtiin Väinö I. Kuninkuutta kesti kuitenkin vain joulukuuhun 1918, sillä Saksan kukistuttua maailmansodassa kuninkaamme joutui luopumaan kruunusta.

Kuninkaallisten velvollisuuksien sijaan suku jäi maaseutuyrittäjiksi jatkamaan viinitilan johtamista.


P.S. Prinz von Hessen Riesling Brut -kuohuviini saatavilla jo, Alkossa 17,99 e 0,75 l plo.

Muu maa mustikka... tai mansikkainen luumu.

Pariisin CGD kentällä sai luomuviiniä muovimukista.

Lissabonissa yleisimmin tarjoiltu vinho verde oli kevyt Gazela.
Tarjoiltiin yllätyksekseni usein kuohuviinilaseista.
Tämä oli niin mainio viini, että kulki matkalaukussa kotiin asti.

Puolimakea kevyt kuplajuoma maistui Belémin puistossa piknikillä.

Valkoista väliin. Euroopan laidalla syntyy oikein hyvää valkoviiniä.

Talon pöytäviineistä ei yleensä saanut tietää mitään,
savikannu tarjoili aina makuyllätyksiä.

Loppu hyvin kaikki hyvin?
 

Simainen Valdivieso Moscato Demi Sec

Huh, järkyttävä lattiaskumppavalinta, ajattelin ensin. Ällömakea (muka puolikuiva) ja mikä ihme tämä jälkimaku on - sehän on hiivaa! Alkon makuraati on keksinyt sillekin kauniimman sanan: simainen. Just joo. Mutta hei kaikki vappua haikailevat - tätä voisi testata simajanoon?

Maku kohtuullistui, kun siihen tottui ja etenkin, kun aloin nakertaa voileipäkeksiä ja juustoja tämän kuohuviinin kanssa. Edellisviikon lattiaskumppa Bernard-Massard oli loistava tähän verrattuna, samoin moni muu kuiva kuohari - en enää ikinä hairahdu puolikuiviin.

Plussat: +
koska alkujärkytys oli niin suuri. Ei pysty toiseen plussaan.

Alko siis kuvailee näin: Puolikuiva, keskihapokas, hennon aprikoosinen, kevyen simainen. 8,49 e.
Rypäleet: Torontel 70%, Moscatel 30 %. 2011.

Pääsiäisen vanhat viinit

Tänä pääsiäisenä laseihimme valui jo aiemmin maisteltuja viinejä. Hiukan kohtalonomaisesti huomasin, että yksin niistä sattui olemaan nimenomaan viime vuoden pääsiäisviinini Yali Shiraz Cabernet - tällä kertaa vain aivan tuoretta vuosikertaa 2011. Päivitin makumaailmat tuonne viime vuotisen Yalin jatkeeksi.

Viime viikolla itse asiassa hymähdin itsekseni kun huomasin, että Alko mainosti Yalia juuri pääsiäisviininä. Sitähän minä jo viime vuonna sanoin - hyvä kun luottavat Saimaan. Tällä kertaa en siis kuitenkaan itse suunnitellut Yalia pääsiäispöytään, vaan se tuli pyytämättä ja yllätyksenä.

Toinen pääsiäispossun (!!) kanssa maistunut viini oli vanha tuttavuus Icono Selección Especial jonka vuosikerran muutoksista olenkin jo aiemmin kirjoitellut. Tämä viini tuli itselleni nyt hiukan vahingossa vastaan pääsiäsipöydässä, itse en olisi sitä enää valinnut - odotan uusia vuosikertoja, jospa se siitä taas palautuisi ihanaksi Iconoksi. Maku oli kuitenkin jo nyt parempi kuin viime talven pettymyslaatikko.

Lisäksi kaappiin jäi vielä avaamattomana notkumaan mainio Argento Selección Malbec.

"Pääsiäispossuna" meillä oli Parmaitalyn kautta tilattu kokonainen Parmankinkku - se vallan suli suussa! Tilaus oli helppo ja mutkaton ja kuriiri toi potsin kotiovelle alle kahden vuorokauden kuluttua tilauksesta.

Ponteva Piedemonte Reserva

Tässäpä jotenkin erikoinen ja varmasti makumielipiteitäkin jakava viini!

Piedemonte Reserva 2006 tuoksui melko hennolle, joten odotin maultakin  herkkyyttä ja helppoutta - mutta yllättäen viini maistuikin hyvin täyteläiselle (muka keskitäyteläinen!), kellariselle, maalle ja makealle - jossain käväisi jokin marjaisuuden häive, mutta se peittyi makujen rajuuteen. Jotenkin mieleen lipuvat myös sanat tamminen ja paahteinen. Kaikenlaisia melkoisen positiivisia voimasanoja.

Maku oli huomattava, sitä ei vain voinut ohittaa. Siihen jäi sisään, sitä jäi pyörittelemään. Intensiivinen ja takertuva (jopa liian?). Maistui oikein hyvin voimakkaasti maustettujen tomaattisten lihapullien kanssa, mutta kevyellä iltapalalla Piedemonten makumaailma oli liian tujua ja ruuatta maistellen aivan liian tuhti.

Plussat: +++(+)
Ehdottomasti ruokaviini. Seurustelujuomaksi ei sovi lainkaan.

Alko: Keskitäyteläinen, tanniininen, makean karpaloinen, mausteinen, vaniljainen. 8,98 e.

Rypäleet: Tempranillo, Cabernet Sauvignon, Merlot. Suhteita ei kerrota.

Drop in on vähän drop out

Oih ja voih miten tylsää viiniä tuli maaliskuun aikan maisteltua. Ei lainkaan pahaa, muttei tippaakaan hyvää. Onneksi pussi oli melko pieni...

Drop In Red tulee Lissabonin seudulta. Suosikkiportugalilaiseni ovat aiemmin tulleet tältä seudulta, joten vika lienee joko maistajassa tai sekoituksessa, ei seudussa.

Rypäleet: Aragonez 30% (aiemmin tuntematon), Castelão 30% (aiemmin suosikkini), Touriga Nacional 15%, Tinta Miúda 15%, Alicante Bouschet 10%.

Vuosikerta 2010.
Plussat: ++

Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, karpaloinen, hennon mustikkainen, kevyen puinen. 16,48 e (1,5 litr.)

Kymmenen hyvää ja kaunista seikkaa

Helsinki herää aamuun.
Keskuskadun katukiveys maaliskuussa.

Sain ihmeellisen haasteen Campasimpukalta, jonka mainioon ja teemaltaan varsin omalaatuiseen herkkublogiin suosittelen samalla kurkistamaan.

Haasteen idea on jotenkin tällainen:
Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa. Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

Koska kuten Campasimpukka myös minä saan hyvää mieltä siitä, että olen vähän tottelematon, en ehkä laita haastetta eteenpäin kenellekään, koska en oikeastaan ole blogiverkostoitunut - ainakaan vielä. Minä vain kirjoittelen omiani täällä, ihan itsekseni, ja ihmettelen aina kun joku eksyy lukemaan.



Mutta koska hyviä asioita on hauska miettiä ja Campa niin kauniisti pyysi, niin mielelläni itse listaan nämä kymmenen kohtaa. Järjestys hyvin epämääräinen.

• Aamu-unet. Ei selitystä. Itseisarvo.
• Kävely arkiaamuun heräävässä kaupungissa. Tyhjä kaupunki, paljaat kadut ja katukiveykset, suuret talot ja tilat autioina. Tietoisuus vilskeestä, joka odottaa aivan nurkan takana. Siinä on jotakin hienoa ja majesteettista. Voi kokea olevansa liikuttavan pieni mutta silti ihan muiden kaltainen osa kokonaisuutta. Tähän kohtaan liittyvät tavallaan myös listani seuraava kohta sekä myöhemmin esiin tuleva kahvi.
• Paljas ja pelkistetty maisema. Haluan maan ja maan muodot sellaisina kuin ne ovat, ilman lumen muodostamaa uutta maisemaa tai kesän tuomaa kasvustoa, joka luo paikkaan jälleen aivan oman  maisemansa. Usein haluan maiseman myös ilman ihmisiä - kaupungissakin. Mitä karumpi sitä koskettavampi ja aidompi maisema on.
• Radio. Rauhoittajani ja sivistäjäni.
• Sanat ja kieli. Rakkauteni, luettuina ja koettuina. Itse synnytettyinäkin. Liittyvät myös edelliseen kohtaan.
• Kevät. Aina yhtä oivallusta ja uudelleensyntymistä. Melkein-värejä melkein-kauniissa melkein-valmiissa melkein-maailmassa.
• Kahvi. Ei päivää ilman, ei iloa ilman.
• Musiikki. Sello. Mietin laitanko tähän vain sellon, jolle on erityinen paikka minun mielessäni, mutta musiikki kaikessaan ansaitsee paikan kymmenen hyvän listallani. Musiikki liikuttaa mieltäni ilman sanoja, sellainenkin on mahdollista.
• Juusto ja leipä (ja viini!). Kuinka kukaan voi "karpata" maailmassa, jossa on kehitetty vehnäleipä! Ja juustoa en voi selittää, tietenkään. Voisin elää leivällä ja juustolla. Ja elänkin, silloin tällöin.
• Postikortit. Kiitos niistä jaetuista hetkistä läheltä ja kaukaa.

Aamukahvi aamukapungissa.

Aamukahvinpitelijä.

Sanoja Eeva-Liisa Mannerilta.

Loistava luxemburgilainen Bernard-Massard Cuvée de l'Ecusson Brut

Lattiaskumppa nautitaan lattialla.

Maanantai-illan lattiaskumppa tuli Luxemburgista! Bernard-Massard Cuvée de l'Ecusson Brut oli kyllä hintansa väärti - todella hyvä kuohuviini. Ja hauskuus: luxemburgilainen viini! Eipä ole tullut ennen noteerattua mitään viiniä luxemburgilaiseksi. Tätä samaa olen ennenkin maistellut, mutta jotenkin aina ranskalaiseksi olettanut. 

Suosittelen tätä Bernard-Massardia isompiin ja pienempiin hetkiin. Kuplat olivat herkkiä ja maku tasapainoinen ja todellakin ihastuttavan kuiva. Kuulemma tämä on valmistettu samppanjamenetelmällä, minkä pitäisi vaikuttaa mm. juuri kuplien olemukseen. Jotakin samppanjamaista tässä tosiaan olikin.

Plussat: ++++(+) (hintavarauksella)

Alkon mukaan: Erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen, hennon aprikoosinen, kevyen mineraalinen, tasapainoinen. Maisteltu pikkupullo (0,35 l) maksoi  7,99 euroa, 0,75 l pulloon menetät 13,50 euroa.

Bushman Cabernet Sauvignon & Merlot - makea ja mehuisa ranskalainen

Marjainen, mehumainen, ranskalainen. Vähätanniininen ja makeahko.

Vähäsanainen.
Vähän puhuttava.
Vähän puuduttava.

Plussat: +(+)

Alko:  Keskitäyteläinen, vähätanniininen, makean luumuinen, vaniljainen. Merlot 60%, Cabernet sauvignon 40%. Vuosikerta 2010, 7,99 e.

Muhkean maukas Montes Reserva Malbec

Älä odota hentoa herkkyyttä tästä pullosta. Montes Reserva Malbec on pitkä, tuhti, lämmin, runsas, loputon - pullo kyllä tyhjeni jopa tavanomaista nopeammin, eli sinänsä loputon ei kuvaa viinin kaikkia ominaisuuksia.

Tuoksumaailmakin oli runsas ja huumaava, ja kuten maku, tuoksukin vei mukanaan. Viinin reipas tanniinisuus ei kaikkia miellytä, mutta itse olen siitä alkanut pitämään, se tuntuu mukavan haastavalta kiltteihin viineihin nähden.

Alan yhä paremmin ymmärtämään, miksi tietyille ruuille sopii tietyt viinit - ja etenkin sen, miksi jokin viini ei sovi jollekin ruualle. Tämä Malbec kelpaisi varmasti erinomaisesti vaikkapa grillatun lihan ja paahdettujen kasvisten kanssa.

Maultaan Montes Raserva Malbec muistutti muhevaa argentiinalaista Argento Selección Malbecia, joka kuitenkin tällä kertaa vie voiton.

Plussat: +++

Alko vuosikerrasta 2010: Täyteläinen, tanniininen, karhunvatukkainen, kevyen mokkainen, mausteisen tamminen, vaniljainen. Oma pulloni oli kuitenkin vuosikertaa 2009. 9,80 euroa.

Montes perustettiin vuonna 1988 tuottamaan huippuviinejä, missä talo olikin Chilen uranuurtaja. Talolla on 600 hehtaaria viinitarhoja ja se tuottaa vuodessa noin 9 miljoona pulloa viiniä.

Nuori ja hilpeä C'est la Vie! Muscat Viognier

C'est la Vie!, mikä viini, voiko juoma tämän kesäisemmäksi enää mennä? Ja vielä hauska patenttikorkki - pullohan kutsuu piknikille! Jos näet tämän pullon niin nappaa heti mukaasi; C'est la Vie! -valkkaria on tullut Suomeen ilmeisesti vain rajoitettu määrä, vain muutamiin Alkoihin - ja se säilyy vain muutaman kuukauden.

Kukkainen ja runsaan ja raikkaan hedelmäinen maku muistuttaa nuoria portugalilaisia vihreitä viinejä, esim. Casal Garciaa. Tämä oli kuitenkin hiukan Casal Garciaa kuivempi, kirkkaampi ja ronskimpi ja etenkin persikkaisempi, mutta silti heleä ja raikas; kuin itse elämä. Pidin oikein paljon tästä uutuusviinistä. 

Plussien määrä oli tällä kertaa erityisen vaikea päättää. Ainakin viini pääsee ehdottomasti huippuhalpis-kategoriaani.

Plussat: +++(+)

Alko: Kuiva, hapokas, persikkainen, kevyen meloninen, kevyen sitruksinen. Vuosikerta 2011.
Muscat 70%, Viognier 30%. 7,65 e.

Maahantuoja kertoo: Kuten C’est la Vie! -brändin elämäniloiseen ideologiaan kuuluu, tämäkin viini nautitaan rennosti ilman turhaa tiukkapipoisuutta. Viehättävä pullo iloisine etiketteineen ja patenttikorkkeineen suorastaan kutsuu nappaamaan viinin mukaan piknikkoreihin ja hauskoihin juhliin. C’est la Vie! Muscat Viognier maistuu hyvin seurustelujuomana ja ruokapöydässä se on oiva kumppani esimerkiksi kalalle, vaalealle lihalle ja salaateille.

C’est la Vie! -viinin on valmistanut Les Grands Chais de France -viiniyhtymä, joka on mm. Suomen myydyimmän punaviinin, J.P. Chenet Cabernet-Syrahin tuottaja. C’est la Vie! on erityisen kuuluisa Beaujolais Nouveau -viinistä, joka myytiin viime syksynä Suomessa muutamassa viikossa loppuun. 

Saiman arviot mainituista beaujolaiseista:
>> Art's
>> C'est la Vie!

Yellow Tail Shiraz - joinkohan salmiakkia?

No jopas! Hetken aikaa mietin, että mikä tämä tuttua maku on ja miksi maistan sen juodessani australialaista punaviiniä! Alkon mukaan viinin pitäisi maistua kaikelle muulle (mm. marjainen, mausteinen, eukalyptuksinen, vaniljainen) - vaan että salmiakkiahan tämä maku on!

Tutkailen pulloa tarkemmin, ja tuottaja itse kertoo viinissä maistuvan lakritsin. No niinpä, eiväthän ne siellä down under tiedä salmiakkia, se olisi todellisempi maku - mielestäni.

Muutenkin [ yellow tail ] -viinin makuun kyllä tuli kiinnitettyä huomiota, sillä siitä löytyi kaikenlaista kummallista ja makeaa, eukalyptusta ja vaniljaa. Makumaailma oli yhtä ilotulitusta alusta loppuun, mutta silti kokonaisuutena hyvin (liian?) helppo ja jotenkin sotkuinen.

Ihan hauska viini siis tämä kenguruinen, mutta ei juhlava, vaativa eikä haastava. Sopi hyvin keveään illanistujaistunnelmaan naapurilla - jaettavaksi, ei useampaa lasillista itselle juotavaksi. Ihan kiva. Ei suosikkini.

Hiukan hämmennyin luettuani, että tämä valittiin vuonna 2010 parhaaksi uuden maailman punaviiniksi omassa hintaluokassaan Vuoden viinit -kilpailussa. >> Umamista voit lukea lisää  Kyseessä oli vuosikerta 2008, josko se olisi makumaailmassaan herkempi ja salaperäisempi.

Plussat: ++(+)

Alko: Täyteläinen, vähätanniininen, makean marjainen, mausteinen, hennon eukalyptuksinen, runsaan vaniljainen. Shiraz, 2010. 9,58 e.

Huomioita:
Viinin nimi kirjoitetaan virallisesti [ yellow tail ].
Nimi tulee eräältä kengurulajilta, jonka nimi englanniksi on Yellow-footed Rock Wallaby, suomeksi otus tunnetaan rengashäntäkalliokenguruna. Keltaista häntää nimistö ei tunne, mutta kyllähän tuo häntä kellertää.