Seleccion Saima KUOHU - loppukesän poksautuksia

KWV Sparkling Rosé

Tämä hentoinen kuohuva rosé on omiaan herättämään keskustelua ihan itsestään. Napakan kuiva kuohuviini nimittäin maistuu kuivuudesta huolimatta vahavsti vattukarkeilta! Yksinkertainen, mukavan vahvakuplainen, hento ja hauskuuttava. Ryhdikäs vattukarkki, aijai.

Alko: Kuiva, vähän hapokas, punamarjainen, makean vadelmainen.
Rypäle: Pinotage. Etelä-Afrikka.
Hinta: 9,79 euroa.


Arvio: +++(+), 4






Val d'Oca Prosecco

Tuottaja kertoo viinin olevan extra kuiva, mutta ehkei tämä nyt ihan... Kovin mineraalinen ja päärynäesanssinen maku, ei minun suuhuni sopiva. Kuplat ovat hentoiset ja hiukan puutuneet. Sähkönsininen pullo yllättää. Ja jää mieleen: en osta tätä toiste, vaikka sinänsä ihan harmiton kokonaisuus.

Alko: Kuiva, keskihapokas, kypsän päärynäinen, kevyen sitruksinen, mineraalinen.
Rypäle: Glera. 2011. Italia.
Taktinen 9,99 euron hinta.

Arvio: ++, 2

Louis Picamelot Blanc de Blancs

Aika ihana. Kyllä.
Monimakuinen ja vivahteikas kuohuviini - chardonnay on kyllä usein oikea valinta. Kypsä ja melko voimakas, tämä sopii ruokajuomaksi. Suosittelen!

Rypäleet tulevat Korsikasta - eksoottista!

Alko: Erittäin kuiva, keskihapokas, päärynäinen, vaniljainen, paahteinen.
Rypäle: Chardonnay. Ranska.
Hinta: 10,54 euroa.

Arvio: ++++, 4

Mehevä Montepasso Rosso Conero

Montepasso Rosso Conero on mehevän ja kypsän hedelmäinen, silti helppo ja kenties turhankin tasainen punaviini Italiasta. Italian ja mehevien viinien ystävän varma valinta.

Viini on kohtuuhintainen, mutta ei kuitenkaan huippuhalpis tasoonsa nähden. Maku pyörii minun nystyröissäni kolmen ja neljän plussan välillä.

Puolet Montepasso Rosso Coneron rypäleistä kävi viiniksi perinteisellä menetelmällä. Neljäsosan rypäleistä annettiin kuivua ennen viinikäymistä. Loput rypäleistä kävivät toiseen kertaan kuivattujen rypäleiden kanssa – appassimento-menetelmän tapaan siis.

Italialainen Appassimento Vivaldi on oivallinen esimerkki appassimento-menetelmällä valmistetusta viinistä, ja siitä lämmin suositukseni.

Appassimento-menetelmän juju on, että kuivatuksen kautta rypäleiden vesi haihtuu, ja siten viinin aromeihin syntyy enemmän intensiivisyyttä sekä makeutta - usein myös alkoholipitoisuus on korkeahko. Myös Montepasso Rosso Coneron makupaletissa risteilivät suloinen makeus ja toisaalta selkeä alkoholipitoisuus (13,5 t-%).

Alko: Täyteläinen, keskitanniininen, makean karpaloinen, kypsän kirsikkainen, mausteinen, vaniljainen. Mehevä & hilloinen. Rypäleet:  Montepulciano 85 %, Sangiovese 15 %. Vuosikerta 2010. 8,81 euroa.

Terre Cortesi Moncaro on viiniliike, jonka omistaa 1 100 osuuskunnan jäsentä. Osuuskunta sai alkunsa vuonna 1964. Nykyään viinitaloja on kolme.

Plussat: +++(+)

Barone Montalto Syrah - muheva ja monipuolinen luomuitaliaano

Napakka ja mukavan täyteläinen luomuviini Italiasta, ei lainkaan huono ostos. Mukavan pehmeä ja hiukan happaman makeahko, pehmeänhempeät tanniinit hellivät kuitenkin hyvin miellyttävästi makunystyröitä. Kokonaisuus on jopa lähestulkoon helppo, etenkin luomuviiniksi, jotka kokemukseni mukaan ovat joskus melko tanniinisia, tai ainakin jossain määrin karvaita. Mutta juuri ennen kuin tämä tuntuu liian helpolta, maku monipuolistuu - Barone Montalto Syrah on luonteikas ja muheva. Syrah ei ole suosikkini, mutta tämä viini on positiivinen elämys.

Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, herukkainen, kypsän puolukkainen, kevyen mausteinen. Pehmeä & hedelmäinen. Luomu, muovipullo. 9,98 euroa.

Rypäleet tulvat 40 hehtaarin luomutarhoilta Trapanin ja Agrigenton viinialueilta Sisiliasta, missä ilmasto on kuuma ja kuiva, maaperä kalkki- ja rautapitoista savea. Sisilialainen Barone Montalto on Marco Martinin ja Paolo & Rosario Di Marian vuonna 2000 perustama viiniliike. Se tekee viinejä sekä Sisilialle tyypillistä rypäleistä että kansainvälisistä lajikkeista.

Viehko ja voimallinen uutuus: Appassimento Vivaldi

Aivan mainio uutuus Italian Valpolicellon alueelta! Appassimento Vivaldi täyttää kaikki hyvän viinin kriteerit: sopivan haastava muttei happamalla tavalla, runsas, erittäin maukas; silti pehmeä ja hienostuneesti makea - persoonallinen, kuten viiniä minulle suositellut ystäväni kuvaili. Viini on samanaikaisesti ryhdikkään haastava, mutta helposti nautittava. Ja huom! tämä viini vain parani seuraavaan päivään odottelusta.

Persoonallisen maun taustalla saattaa piillä persoonallinen valmistusmenetelmä, apassimento. Apassimento-menetelmässä annetaan valikoitujen rypäleiden kuivua ennen varsinaista viininvalmistusta. Kuivumisen myötä rypäleiden sokeripitoisuus kasvaa (josta seurauksena tämänkin viinin viehättävä makeus), happopitoisuus laskee ja rakenne konsentroituu. Vivaldi-viinin valmistukseen käytettiin noin kolmannes kuivattuja rypäleitä. Menetelmän myötä alkoholipitoisuus on melko korkea, 14 t-%. Alkoholin maku ei kuitenkaan noussut missään vaiheessa hallitsevaksi, kuten kuulemma joskus saattaa käydä.

Rypäleet olivat - pitkästä aikaa - melkoisen outoja minulle: Corvina (50%), Rondinella (30%) ja Corvione (10%). Mitähän puuttuvat 10% lienevät, vai onko Alkossa sattunut laskuvirhe? Vuosikerta oli 2010.

Alkon mukaan viini on täyteläinen, keskitanniininen, tummakirsikkainen, karpalohilloinen, hennon rusinainen, mausteinen, lämmin. Mehevä & hilloinen. 8,98 euroa.

Viini pääsee kirkkaasti huippuhalpis-kategoriaani.

Hilloisen hellä Feudi di San Marzano Primitivo

Suosittelen lämpimästi. Kuten kuvasta näkyy, oli viini niin maukasta, että ilomielin tuli tuplaten testattua.

Feudi di San Marzanon Primitivo-viini on todella valloittava: Tuoksu on makeahkon vaniljainen, runsas, ryöpsähtää aisteihin. Maku hilloinen, täyteläinen, lämpimän karhunvatukkainen (nyt sellaisenkin vivahteen todella ymmärsi) ja sopivan makea. Erinoimainen monille ruuille, mutta myös sellaisenaan seurusteluun.

Vuosikerta oli niinkin nuori kuin 2011, ei uskoisi - maku oli niin kypsä ja pehmeä. Tosin olen ennenkin lämmennyt primitivo-rypäleille.

Teki heti mieleni antaa viisi plussaa. Viimeinen pienellä varauksella, sillä viini oli myös kovin helppo. Mutta ehdottomasti tässä vain noin 8 euron luokassa aivan loisto-ostos - jopa huippuhalpis.

Alko: Täyteläinen, keskitanniininen, kirsikkahilloinen, luumuinen, mausteinen. Vuosikerta 2011. 8,40 e.

Tässä tunnelmaa viinille kuin viinille, modernia folkia nuorilta tekijöiltä. Mumford & Sons:

Ei pasquempaa: Pasqua Chardonnay

Nimen perusteella hiukan hassunakin pidetty klassikkovalkkari ilahdutti Saimaa. Kuiva ja kepeä chardonnay, joskin makumaailma on kepeydestä huolimatta melko voimakas. Pasqua on yksi Italian suurimpia yksityisiä perheyrityksiä, jonka perustivat vuonna 1925 veljekset Umberto, Nicola, Riccardo ja Natale Pasqua. Viinitarhat sijaitsevat Veneton alueella ja Etelä-Italiassa.

Alko: Kuiva, keskihapokas, sitruksinen, kevyen omenainen. 6,98 euroa. Vuosikerta 2011.

Saman tuottajan luomuchardonnayta pääsin eilen nauttimaan hyvässä seurassa kaurismäkeläisessä miljöössä ravintola Sea Horsessa eli Sikalassa. Siellä luomuinen "paska chardonnay" oli talon viininä. Luomuviini Pasqua Kalis Chardonnay on Alkon tilausvalikoimassa ja maksaa reilusti alle kympin - halpisviinin rajoissa sekin.

Sea Horse on kymmenisen vuotta sitten palautettu alkuperäiseen 1930-luvun asuunsa, entisöinnistä vastasi taitelija Kimmo Kaivanto. Jos siis edellisestä käynnistäsi on jo vierähtänyt useampi vuosi (kuten allekirjoittaneella) niin kannattaapa poiketa taas.

Est! Est!! Est!!!

Est on blogini henkeä hivelevästi latinaa ja tarkoittaa on. Se on. Meinaan on on kiva ja perushyvä tämä Est! Est!! Est!!! On kuivuutta ja hapokkuutta ja raikkautta. Maku on mieto ja lopulta jopa melko huomaamaton, joten varokaa ettei pullo hupene liian rivakasti. Hinta tosin on niin kohdillaan, että pullojahan voi tietenkin ostaa saman tien kaksi.

Alko: Kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, kevyen sitruksinen, hennon olkinen.
Rypäleet: Trebbiano, Malvasia. 2010 (Alkossa myynnissä nyt jo 2011). 7,43 e.

Hauskan nimen tarina kerrotaan Wikipediassa. Lyhykäisyydessään: kirkonmiehille maistui hyvä viini etenkin keskiajalla.

Plussat: +++ (tylsyydestä sakotetaan yksi plussa)

Hellä ja herkullinen Nero Copertino Riserva (2008)

Upean tumma ja täyteläinen italialainen riserva. Runsas ja täyteläinen maku kestää maistelua pitkään, melko runsaskin makeus on oikeastaan aika virkistävä - mutta siihen kannattaa osata varautua! Loppumaun vaniljaisuus muistuttaa toista Neroa, Salice Salentinoa. Maku valloittaa kuten Salice Salentinokin - koko suun, mutta kuitenkin jotenkin hellästi, mikä tekee viinistä lopulta aika helpon nautiskeluviinin. 

Tämä viini ei varmasti häiritse ketään eikä ole ristiriidassa juuri minkään ruuan kanssa. Sopusointuinen ja suloinen viini.

Vuosikertaa 2008 Alko kuvailee: Täyteläinen, tanniininen, marjahilloinen, mausteinen, vaniljainen. Hinta 8,49 e.

Negroamaro 70%, Malvasia Nera di Brindisi 10%, Montepulciano 10%, Sangiovese 10%.

Plussat: +++

Maanläheinen Allora Primitivo

Alloran Primitivo (2009) on sitä mitä lupaakin: alkuvoimainen, maanläheinen, hetken jopa tomuinen (tallinen?), mutta myös maukas ja voimakas, kaikkiaan melkoisen hieno ja monipuolinen maku. Alloran viineistä Negroamaro vie kuitenkin voiton.

Tämä Primitivo ei minusta sovi sellaisenaan seurustelujuomaksi, vaan mielummin tuhtien ja ehkä arkistekin ruokien kaveriksi - tämä kun ei ole hienovarainen hienosteluviini.

Viinin kannattaa myös antaa ottaa aikansa ja ilmansa, päästellä hurjimmat höyryt ennen nauttimista. Heti avaamisen jälkeen maku saattaa olla karvas, mutta se pyöristyy kyllä aikansa lasissa tai karahvissa oleiltuaan.

Alko lupaa seuraavaa: Täyteläinen, keskitanniininen, kypsän karpaloinen, kevyen taatelinen, mausteyrttinen. 9,97 e.

Plussat: +++

Aikamatka anoppilassa: Bixio Valpolicella Classico

Saimme anopilta jouluna Valpolicella-viiniä, Bixio Valpolicella Classicon vuosikertaa 2008. Valpolicella toi mielleyhtymän 80-luvulle, vaikkei Saima silloin vielä viineihin edes koskenutkaan. Mutta onko mielleyhtymä todellinen, olivatko Valpolicella-viinit kasariviinejä? Se selvinnee aikain saatossa, kunhan ehdin googlettaa aiheesta lisää. Ainakin ko. firma on näitä viinejä jo muutaman vuoden valmistellut: Bixion viiniliikkeen perusti 1866 Alfonso Bixio, Garibaldin oikeana kätenä toimineen Nino Bixion poika. Nykyisin viiniliikettä johtaa Emilio Bixio tyttäriensä Elisan ja Francescan kanssa.

Joulun valikoimaa. Valpolicellan viehkeä pullo vasemmalla.

Viini oli aika maukas, hapokaskin. Kuitenkin näissä lähes 10 euron viineissä tämä ei nouse kärkeen, joten siitä syystä jätän plussat kolmeen. Viini oli kuitenkin monella tapaa hyvä: maku oli pitkä ja mielenkiintoinen, kypsä ja mausteinen, ei siis laisinkaan helppo eikä herkkä, vaan melkoisen voimakas. Hiukan ehkä pistäväkin ensalkuun, mutta maistellessa voimakkaiden juustojen kera maku olikin pehmeä ja maukas. Googlesta löysinkin tukea makumieltymykselleni: Valpolicellat sopivat juustojen ja voimakkaasti maustettujen ruokien kera. Myös kasvisruuan ystäville, huom!

Valpolicella-viininä tunnetut viinit tehdään yleensä seudun kolmesta päärypäleestä, niin tämäkin. Bixion Classicossa suhteet olivat seuraavat:  corvina (60%), rondinella (25%) ja molinaria (15%). Valpolicella sijaitsee Pohjois-Italiassa Gardajärven seudulla.

Alkon sanoin viini on keskimääräinen: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, karpaloinen ja mausteinen.

Plussat: +++

Ihastuttava Valpolicellan alue. Tuonne kun pääsisi!
Kuva matkailublogista. 

Tuhti Don Camillo Sangiovese

Keittiössä moderni meininki.

Hesarin toimittajien viiniraadin suosikki, tuhti, tumma ja turvallinen Don Camillo (kenties mutta ehkäpä ei kuitenkaan sama joka suomeksi Isä Camillonakin tunnetaan). Oikein hyvä viini, eli hyvän vinkin sain täältä blogin kommenteista! Hinnaltaan viini hipoo halpuuskategoriaan ylärajaa: 9,99 eurolla saat Isä Camillon Alkosta kotiisi.

Saimalle viini maistui tuhtina, täyteläisenä, onneksi hiukan pehmeänä - ja hitusen makeahkokin tämä viini oli. Maku oli voimakas ja maanläheinen, jopa niin, ettei tätä viiniä lipitellä kuten helppoja (ja silti niin ihastuttavia) portugalilaisia, vaan vain harkiten; less is more. Maku oli niin voimakas ja pitkä.

P.S. Myös siis taannoin bloggaamani Allora Negroamaro oli menestynyt hyvin Hesarin toimittajien makutestissä, sehän menestyi myös minun henkilökohtaisessa testailussani neljän plussan verran.

Alko kertoo: Täyteläinen, tanniininen, tummakirsikkainen, karpaloinen, makean mausteinen, hennon tamminen. Sangiovese, Cabernet Sauvignon. 2010. (HS testaili vuosikertaa 2008, onkohan se ollut vielä tätäkin parempi?)

Plussat? ++++

Don Camillokin ottaa kuppia.

Tummaa voimaa: Allora Negroamaro

Tämä oli mainio viini, jo vanha tuttavuus, mutta aiemmin kirjoittamaton. Ensimmäinen assosiaatio vahvoine tuoksuineen oli antiikin Rooma! Keskitäyteläiseksi yllättävän täyteläinen, hieman makea ja pehmeä, luumuinenkin. Varmasti tulee hankittua uudelleen.

Allora!

Negroamaro-rypäle jää nyt mieleen oikein hyvällä tavoin, toisin kuin tasaisempi ja tylsempi Nero Negroamaro Cabernet sauvignon -viini. Allora muistutti oikeastaan enemmän toista Neroa, Salice Salentinoa. Viinin 9,99 euron hinta tässä vain hipoo blogini kohtuuden ylärajaa. Annan silti neljä plussaa, vaikka ehkä oikeampi olisi kolme - hinta huomioiden.

Allora tuoksui vahvalle, mullalle ja maalle - jopa niin, että mietin mille saman tuottajan Primitivo oikein voi enää tuoksua, tämä kun oli jo niin primitiivinen. Täytyy sekin vielä jossain välissä maistaa, arvelen sen vielä tätä paremmaksi.

(Lisäys 2.1.2012: Maanläheinen Primitivo)

Alko kertoo seuraavaa: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, hapokas, aroniamarjainen, mausteinen, hennon vaniljainen. Vuosikerta 2008.

Plussat: ++++

Vahvojen makujen keralle vahvoja hauskoja rytmejä viinin omasta maasta: Jovanotti!

Il Papavero Rosso - makeaa ja muikeaa

Alko.fi

Tänään esittelyssä todellinen halpis ja perusviinin ystävän maukas uusi tuttavuus. 5,80 euron Il Papavero Rosso on italialainen pöytäviini, joka päätynee meilläkin pöytään vielä toistamiseen. Sekä tuoksu että maku lupailivat paljon, ja kaikkiaan viinistä sai melko voimakkaan ensivaikutelman. (Lisäys. Vuonna 2012 - hinta on noussut peräti 6,49 euroon!)

Tämä hapokkaan kirsikkainen juoma olisi kuitenkin vaatinut enemmän oleilua karahvissa tai lasissa päästäkseen oikein täyteen voimaansa. Uskon, että lievän happamuuden tai kirpeyden takana majailee suuri pyöreä pehmeys - grande morbidezza rotonda! -, joka saattaisi taittaa myös makeutta.

Plussat: +++

Alko kertoo viinistä:
Keskitäyteläinen, keskitanniininen, makean kirsikkainen, hennon rusinainen, kevyen mausteinen. Sangiovese 40%, Montepulciani 40%, Nero D'Avola 20%.

Viinin tuottaja, sisilialainen Barone Montalto on perheyritys, joka ei itse omista lainkaan viinitarhoja. Viiniin käytetyt rypäleet kerätään eri puolilta Italiaa: Sangiovese-rypäleet korjattiin Marchen maakunnasta, Montepulciano-rypäleet Abruzzien maakunnasta ja Nero d’Avola -rypäleet Sisiliasta.

- - -
Sivistyssanakirja, muikea:

• hapan, kirpeä. esim. Muikea maku, haju. Muikeaa piimää.
• vars. kuv. imelä, makea, makeileva. esim. Ovelan muikea ilme. Suu muikeassa hymyssä.

Arkista ja asiallista: Nero Negroamaro Cabernet Sauvignon

Tulipa maistettua tavallista viiniä. Viini oli mausteinen, mukava, mitäänsanomaton. Ei huono kuitenkaan, etenkään hintaansa nähden (7,4 e).

Negroamaro on rypäleenä tuttu, mutta jää lähestulkoon vaille osuvaa muistoa, muistakaan merkeistä siis. Samantyyppinen, pääasiassa negroamarosta valmistettu Nero Salice Salentino oli kuitenkin oivallinen elämys, sillä hetkellisesti ajattelin antaa sille jopa viisi plussaa. Siihen nähden tämä Nero Negroamaro Cab. Sauvignon oli pettymys. 

Olisi pitänyt ehkä nauttia hyvän ruuan kanssa, sen sijaan tuli maisteltua vain musiikin kanssa.

Plussat: +++

Alkon sanoja vuosikerrasta 2009: Täyteläinen, tanniininen, marjahilloinen, mausteinen, hennon yrttinen, kevyen vaniljainen.

Nero Salice Salentino Riserva - vaniljainen elämys

Tämä Nero hämmästytti - ja nimenomaan ensisiemaisulta. En odottanut mitään niin… Monimuotoista? Erikoista? Makeantäyteläistä? Vaniljaista? Jotakin erilaista kuin mikään muu kuitenkin. Hätkähdin makua. 

Oivallista. Lämmittävää. 
Sopivaa nauttia Saharan aamujen ja iltojen kera, vaipua dyyneille.

Neljä plussaa oikeasti, hellään arviovalikkoon saisi jopa viisi (etenkin hinta huomioiden).

Plussat: ++++(+)

Alko kertoo vuosikerrasta 2007: Täyteläinen, keskitanniininen, makean kirsikkainen, kevyen vaniljainen, hennon nahkainen. Negroamaro 80%, Malvasia Nera 20%. 

Nero Salice Salentino Riservaa kovasti muistuttava Nero Copertino Riserva on myös tutustumisen arvoinen. 

Viinin kanssa soi.Tuomari Nurmio – 13 naulaa 

Alkuilta Helsingin keskustassa oli synkkä. Kahlasin nilkkojani myöten vedessä matkallani erään esikoiskirjan jälkijulkkareista Kruununhaasta bussipysäkille. Kuva Krunikasta kohti Kaisaniemeä.

Gancia Prosecco Brut

Melko mitäänsanomaton, ihan hyvä. Proseccolta odotin paljon, sillä prosecco-valkoviinit ovat ihania! Tämä oli vallan tavanomainen kuohuviini.

Alko: Erittäin kuiva, hapokas, hedelmäinen, kevyen sitruksinen, hennon päärynäinen. 

Samalla siis suositus prosecco-valkoviineistä! 

Plussat: ++

Soligo Prosecco Brut

Aika kiva, kuplainen, ihanan kuiva. Parempi prosecco kuin Gancian.

Plussat: +++

Alko kertoo:  Erittäin kuiva, keskihapokas, päärynäinen, kevyen mineraalinen, hennon kukkaisa.