Seleccion Saima KUOHU - loppukesän poksautuksia

KWV Sparkling Rosé

Tämä hentoinen kuohuva rosé on omiaan herättämään keskustelua ihan itsestään. Napakan kuiva kuohuviini nimittäin maistuu kuivuudesta huolimatta vahavsti vattukarkeilta! Yksinkertainen, mukavan vahvakuplainen, hento ja hauskuuttava. Ryhdikäs vattukarkki, aijai.

Alko: Kuiva, vähän hapokas, punamarjainen, makean vadelmainen.
Rypäle: Pinotage. Etelä-Afrikka.
Hinta: 9,79 euroa.


Arvio: +++(+), 4






Val d'Oca Prosecco

Tuottaja kertoo viinin olevan extra kuiva, mutta ehkei tämä nyt ihan... Kovin mineraalinen ja päärynäesanssinen maku, ei minun suuhuni sopiva. Kuplat ovat hentoiset ja hiukan puutuneet. Sähkönsininen pullo yllättää. Ja jää mieleen: en osta tätä toiste, vaikka sinänsä ihan harmiton kokonaisuus.

Alko: Kuiva, keskihapokas, kypsän päärynäinen, kevyen sitruksinen, mineraalinen.
Rypäle: Glera. 2011. Italia.
Taktinen 9,99 euron hinta.

Arvio: ++, 2

Louis Picamelot Blanc de Blancs

Aika ihana. Kyllä.
Monimakuinen ja vivahteikas kuohuviini - chardonnay on kyllä usein oikea valinta. Kypsä ja melko voimakas, tämä sopii ruokajuomaksi. Suosittelen!

Rypäleet tulevat Korsikasta - eksoottista!

Alko: Erittäin kuiva, keskihapokas, päärynäinen, vaniljainen, paahteinen.
Rypäle: Chardonnay. Ranska.
Hinta: 10,54 euroa.

Arvio: ++++, 4

Marjaisa ja kevyt Fortuna-luomuviini

Keskitäyteläinen, marjaisa, raikas. Kevyttä luomua kevyessä muovipullossa.
What can I say? It's okay.

Paitsi että kympin hinta tästä viinistä kirpaisee, ja kaikkiaan tästä jotenkin jäi puuttumaan nautintovaihe - kaikesta huokui bulkkiviinimäisyys (joten siinä sopassa luomu tuntuu ihmeelliseltä - bulkkiluomua?). Mutta hätä ei kenties ole tämän näköinen: tämä viini saattaa hyvinkin sopia viilennettynä kesäpiknikille! Nyt oli kenties vain aivan väärä ajankohta maistella tällaista melko kevyttä ja marjaisaa viiniä.

Kokemus oli kokonaisuutena vaatimaton.

Plussat
Maku: +(+)
Maku & luomu: ++
Maku & luomu & hinta: +(+?)

Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, puolukkainen, kevyen mausteinen. Marjaisa & raikas.
Rypäleet: Merlot 55 %, Carmenère 40 %, Cabernet Sauvignon 5 %.
9,98 euroa - vuosikertaa ei kerrota, kenties se on merkityksetön tässä sekoituksessa.

Proeza, tylsä uutuusviini Portugalista

Ei tämä nyt nappaa. (Edulliset) portugalilaiset punaviinit tuppaavat liian usein olemaan juuri tätä: karvaanhapan, marjainen ja epätasainen - mutta toisaalta ei saa unohtaa, että Portugalista tulee myös oikein mainioita (myös niitä edullisia) punaisia ja vihreitä viinejä. Niistä lisää hiukan alempana.

Proeza oli jokatapauksessa tylsä, kevyen hapokas, mutta kuitenkin onneksi sentään jossain määrin mausteinen ja jopa runsas - toisaalta, onko hyvä jos maku, josta et juurikaan pidä, on runsas? Yli yhdeksän euron hintaansakin nähden tämä viini oli karvas pettymys - vaikka nimi Proeza tarkoittaa peräti urotyötä.

Tartu sen sijaan mieluusti näihin oiviin punaisiin portugalilaisiin: 
Ihana vieras Portugalista: Quinta das Setencostas
Quinta da Espiga - maukas portugalilaishalpis
Ihastuttavan helppo Fonte do Beco
...tai melkein mihin tahansa tässäkin blogissa esiteltyyn vinho verdeen, niin saat valloittavan makuelämyksen.

Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, tumman marjainen, kirsikkainen, kevyen mausteinen, hennon kukkainen. Mehevä & hilloinen.
Rypäleet: Touriga Nacional 40%, Alfrocheiro 30%, Jaen 30%.
Vuosikerta 2010. 9,05 e.

Havainto.
Touriga Nacional -rypäle esiintyy kaikissa niissä portugalilaisviineissä, joista en ole välittänyt. Myös oikein mainiossa Quinta da Espigassa ko. rypälettä on, mutta - tarkistin - vain 10%.

Mokkaa mukana menossa: Expresso Mokka Pinotage

Paahteinen ja marjainen Expresso Mokka Pinotage on väriltään hauskasti hiukan rusehtava (vai hämääkö nimi?) ja tuoksultaan voimakkaan mausteinen punaviini. Maussa on todellakin myös häivähdys kahvia sekä jännittävä karvaansuklainen aavistus.

Viini ei ole kovin täyteläinen, vaan marjaisuus tulee esille ajoittain liiankin kevyenä minun makuuni. Kuitenkin kohtuullisen hyvä ja etenkin tässä pussiviinien sarjassa hyvä ja kätevä. Joskus näitäkin tarvitaan, silloin juuri tämä mokka ajaa asiansa.

Haluaisin tietää junakuvituksen tarinan.

Plussat: ++(+)

Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, banaaninen, vadelmainen, mausteinen, mokkainen, vaniljainen. Mehevä & hilloinen. Vuoskerta 2012 (!!). Hinta 17,50 / 1,5 l - eli ei ihan halvimmasta päästä.

Musiikissa jatkan koko viikon samalla linjalla. Nyt Aino Venna, Waltz to Paris.

Helppo ja huomaamaton Gallo Family Vineyards Zinfandel

Mukavan makea mutta mehuisuuteen taipuvainen peruspunaviini. Tämä maistuu varmasti kaikille, joille kevyt punaviini maistuu - ja huomaamatta hyvässä seurassa tämä menee aivan mainiosti! Kukaan ei kuitenkaan saa tästä haastetta, mutta ihan sopivasti lempeyttä.

Hinta-laatusuhde ei herätä ihastusta. Kuuden euron sarjaan tämä olisi mainio ja ostaisin mielelläni uudestaankin. Nyt lähes 10 euron hinta jättää pullon jatkossa hyllyyn. Zinfandel-rypälettä tekisi mieli maistaa toisen tuottajan valmistamana.

Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, marjahilloinen, hennon vadelmainen, vaniljainen. Pehmeä & hedelmäinen. Rypäle: Zinfandel. Vuosikerta 2011. 9,49 euroa.

Radio Boca Tempranillo - nuori ja mehuisa uutuus

Kevyt, hiukan mehumainen, kirsikkaisen marjainen. Lasissa pyöristyi mukavasti, mutta ei muuttunut kovinkaan ihmeelliseksi. Mietin hetken annanko kaksi vai kolme plussaa. Hauskasta etiketistä huolimatta kuitenkin raaka kakkonen. Hinta olisi saanut olla 7 euron pintaan, niin olisi sopivampi, 8,20 on tästä vähän liikaa, kun vertaa mitä tuolla hinnalla saa (ks. Huippuhalpikset).

Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, tummakirsikkainen, kevyen mansikkainen, mausteinen. Pehmeä & hedelmäinen. Tempranillo 100%. Vuosikerta 2011. 8,29 e.

Tuottaja: Vinnico. Vinnicon perusti tanskalainen Nicholas Hammeken vuonna 1996. Viinitalo käyttää sopimusviljelijöitä ja tuottaa vuosittain yli 9 miljoona viinilitraa. Talo käyttää tuotannossaan vain kotoperäisiä espanjalaisia lajikkeita. Vinnico sijaitsee pienessä Javean kaupungissa Alicanten provinssissa.

www.radiobocawines.com

Tämä tietenkin tuli nimestä ensimmäisenä mieleen:

Haastavan hapan Los Monteros

Tämän muistan mainiona viininä muutaman vuoden takaa, mutta tämä nyt myytävä vuosikerta (2009 - crianzan sijaan alkaa siis olla jo reserva) oli kyllä liian hurjaa makuuni! Hapahkoa, hiukan marjaisen makeaa, todella voimakas ja runsas. Vaikka juuri pääsin kehumasta Monastrell-rypälettä, niin nyt kyllä jokin oli pielessä. Alkon herkullinen makukuvauskaan ei lainkaan tuntunut minun suussani.

Luonnonkorkki (pitkästä aikaa) oli kostea ja imaissut viiniä itseensä. Se oli vettynyt viinistä yli puoleenväliin saakka ja mietin, onko sillä jokin yhteys voimakkaan happamaan makuun.

Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, makean marjainen, neilikkainen, runsaan vaniljainen. Mehevä & hilloinen. Rypäle: Monastrell 100%. 8,90 euroa.

Hapokkuuden ylistys: Angel Cove Marlborough Sauvignon Blanc

Vihertävän keltainen, pirteä ja melkoisen hapan ns. yleisviini sopi vähintäänkin jo nimensä puolesta mökkisaaren maisemiin.

Hapokkuus ja voimakas luonteikkuus olivat tämän viinin parasta antia. Samat ominaisuudet kuitenkin myös vesittivät nautinnon, sillä viiniä nautittiin väärissä olosuhteissa.

Uskoakseni tämä hyvin kuiva ja melko klassinen valkoviini sopii kaikelle kevyelle ruualle aika mukavasti, mutta sellaisenaan kesäpäivän ratoksi viini ei oikein ollut omiaan. Viini kun oli hyvin kuiva ja hyvin hapan, lisäksi  sen voimakas jälkimaku suorastaan kaipaili ruokaisaa salaattia tai jotakin muuta vihertävää ruokaa seurakseen.

Myöhemmin pähkinäisen kanasalaatin keralla maisteltuna viini oli oikein hyvä - tosin aromit lähes hukkuivat salaatin makuihin.

Maku: +++
Hinnakkuus huomioiden plussat jäävät kahteen. ++

Alko: Kuiva, erittäin hapokas, sitruksinen, herukkainen, yrttinen, hennon mineraalinen. Sauvignon Blanc 100%. 19,89 euroa / 1,5 litr.

Rypäleet kasvoivat usealla tarhalla Marlborough'n viinialueella Uuden-Seelannin Eteläsaaren pohjoisosassa.

Sauvignon Blanc on Ranskan Bordeaux'n ja Loiren perinteinen, klassinen rypäle. Uuden-Seelannin eteläisellä saarella sijaitseva Marlborough’n viinialue on kuitenkin viime vuosina noussut tasavertaiseksi kilpailijaksi Loirenlle.

Marlborough’ssa tuotetut sauvignon blancit maistuvat eloisan hedelmäisiltä. Viinien hedelmäisyyden ja hapokkuuden välillä vallitsee luonnollinen tasapaino. Niiden raikkaus on kielellä aistittavissa, ja jälkimaku on nautittavan pitkä. >> Lisää

Alkon hylkäämä halpisten halpis, Tapas Tinto

Mökiltä löytyi vanha superhalpisviinipullo - tätähän ei enää edes myydä Alkossa! Uskalsimme kuitenkin maistaa, ja yllättävän hyvää oli - voikohan muutaman vuoden kaapitus tehdä hyvää tällaiselle perusjunttihalpisviinillekin? Ilmeisesti tätä on myyty vielä taannoin reilusti alle kuuden euron hintaan, ja siihen nähden tämä on ihan vallan ok. Sopi hyvin kärähtäneen grillimakkaran kanssa - oi mitä kulinaristista ilotulitusta!

No niin. Kohtalainen viini ja passeli hinta. Harmi ettei tätä enää näkynyt Alkon sivuilla, joten tarkemmat viinin salat jäävät ikuisksi mysteeriksi. Laatikkopakkaus vielä sinnittelee Alkossa (poistumassa) ja siitä vakoilin, että rypäleinä ovat yksi suosikeistani eli tempranillo (85%) sekä halpisviinien rypäle bobal, josta kirjoittelinkin erään espanjalaisen halpishelmen kohdalla.

Halpuus sai utealiaaksi ja kurkistin Alkon valikoimaa sillä silmällä: tarjolla on enää kaksi alle kuuden euron viinipulloa, espanjalaiset Don Hugo ja Don Opas, molemmat 5,99. Kaukana ovat 5,50 euron viinipulloajat.

Carpe vinum!

Ei kannata vaivautua: Viña Condor Malbec Shiraz

Tämän vuoksi ei kuulkaas kannata vaivautua Alkoon. Viña Condor oli halpaa ja tylsää. Melko voimakas ja marjainen maku kuitenkin, mieleiseni rypäleet... Olisi varmaan sopinut hyvin ruuanlaittoon. Mutta ei inspiroi kirjoittamaan enää riviäkään.

Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kypsän karpaloinen, mustikkainen, hennon kirsikkainen, kevyen mausteinen, orvokkinen. (Orvokkinen!!) 2011. 8,77 e / litran kartonkitölkki.
Rypäleet: Malbec ja Shiraz.

Semi moka semi seco! Kohtuullinen Marqués de Monistrol -cava

Jo nyt on kumma. Selvästikään puolisoni kohtaloni ei ymmärrä, että kuohuviinin täytyy olla kuivaa! Tai mieluusti vaikka erittäin kuivaa. Jälleen iltaani sulostuttamaan oli ilmestynyt kuohuviinipullo, ja ajattelinpa poksauttaa sen tällä kertaa Ranskan uudelle presidentille ja jännittävälle vaali-illalle.

Puolikuivuuden tuottaman pienen pettymyksen kirvahduksen jälkeen tämä Marqués de Monistrol Selección Especial Semi Seco kuitenkin osoittautui aivan lasiinmeneväksi kuohuviiniksi. Sama markiisi valmistaa myös kuivaa cavaa, jota Alko tarjoaa alle yhdenksän euron hintaan. Sitä voisikin kokeilla ensi kerralla.

Cava-kuohuvat ovat yleensä kovastikin makuuni. Ja tietoisku: Cava on samppanjamenetelmällä valmistettu espanjalainen kuohuviini, jota tuotetaan Kataloniassa, koillis-Espanjassa. Sitä myytiin nimellä samppanja siihen asti kunnes EU-säännökset kielsivät käyttämästä tätä nimitystä muista kuin Ranskan Champagnessa valmistetuista kuohuviineistä.

Plussat: ++. Tämä voisi saada neljäkin plussaa sellaisessa suussa, joka yhtään pitää puolikuivasta eli makeammasta kuohuvasta.

Alko kertoilee: Puolikuiva, keskihapokas, makean hedelmäinen, kevyen päärynäinen, mineraalinen. 8,49 e. Rypäleet: Macabeo, Xarel.lo, Parellada.

Drop in on vähän drop out

Oih ja voih miten tylsää viiniä tuli maaliskuun aikan maisteltua. Ei lainkaan pahaa, muttei tippaakaan hyvää. Onneksi pussi oli melko pieni...

Drop In Red tulee Lissabonin seudulta. Suosikkiportugalilaiseni ovat aiemmin tulleet tältä seudulta, joten vika lienee joko maistajassa tai sekoituksessa, ei seudussa.

Rypäleet: Aragonez 30% (aiemmin tuntematon), Castelão 30% (aiemmin suosikkini), Touriga Nacional 15%, Tinta Miúda 15%, Alicante Bouschet 10%.

Vuosikerta 2010.
Plussat: ++

Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, karpaloinen, hennon mustikkainen, kevyen puinen. 16,48 e (1,5 litr.)

Yellow Tail Shiraz - joinkohan salmiakkia?

No jopas! Hetken aikaa mietin, että mikä tämä tuttua maku on ja miksi maistan sen juodessani australialaista punaviiniä! Alkon mukaan viinin pitäisi maistua kaikelle muulle (mm. marjainen, mausteinen, eukalyptuksinen, vaniljainen) - vaan että salmiakkiahan tämä maku on!

Tutkailen pulloa tarkemmin, ja tuottaja itse kertoo viinissä maistuvan lakritsin. No niinpä, eiväthän ne siellä down under tiedä salmiakkia, se olisi todellisempi maku - mielestäni.

Muutenkin [ yellow tail ] -viinin makuun kyllä tuli kiinnitettyä huomiota, sillä siitä löytyi kaikenlaista kummallista ja makeaa, eukalyptusta ja vaniljaa. Makumaailma oli yhtä ilotulitusta alusta loppuun, mutta silti kokonaisuutena hyvin (liian?) helppo ja jotenkin sotkuinen.

Ihan hauska viini siis tämä kenguruinen, mutta ei juhlava, vaativa eikä haastava. Sopi hyvin keveään illanistujaistunnelmaan naapurilla - jaettavaksi, ei useampaa lasillista itselle juotavaksi. Ihan kiva. Ei suosikkini.

Hiukan hämmennyin luettuani, että tämä valittiin vuonna 2010 parhaaksi uuden maailman punaviiniksi omassa hintaluokassaan Vuoden viinit -kilpailussa. >> Umamista voit lukea lisää  Kyseessä oli vuosikerta 2008, josko se olisi makumaailmassaan herkempi ja salaperäisempi.

Plussat: ++(+)

Alko: Täyteläinen, vähätanniininen, makean marjainen, mausteinen, hennon eukalyptuksinen, runsaan vaniljainen. Shiraz, 2010. 9,58 e.

Huomioita:
Viinin nimi kirjoitetaan virallisesti [ yellow tail ].
Nimi tulee eräältä kengurulajilta, jonka nimi englanniksi on Yellow-footed Rock Wallaby, suomeksi otus tunnetaan rengashäntäkalliokenguruna. Keltaista häntää nimistö ei tunne, mutta kyllähän tuo häntä kellertää.

No game - No Name (Shiraz - Petit Verdot)

Läppärin tarjoamaa kuvaa tapahtuneesta.

Työpaikalla viiniä maistelemassa - ja vieläpä keskellä viikkoa. Onko tämä nyt ihan perusteltua?! Edellinen kerta oli kyllä parempi.

Blogiin sopivasti tämä No Name oli kyllä halpaa, kun litran tölkki maksoi 8,98 euroa. Maku on aika aromikas, ja suht täyteläinen, mutta jotenkin kokonaisuuteena olemattoman makuinen, jopa vetinen. Ei pahaa, mutta onnetonta viiniä.

Alko ei tällä kertaa osaa kuvailla viiniä minun suullani. Alkon maistajien mukaan No name on täyteläinen, keskitanniininen, mustikkainen, kypsän karpaloinen, hennon lakritsinen ja vaniljainen.

Vuosikertaa ei kerrota. Rypäleet: Shiraz 70%, Petit Verdot 30%.

Muistilistaan: älä osta uudestaan edes piknikille.

Korjaus: Okei okei okei. Kaksi plussaa. Koska viini ei ollut lainkaan pahaa, vaan vain ryhditön pettymys. Kuitenkin ehkä juuri sitä, mitä hinta ja pakkaus antavat odottaa. Sitä paitsi se maistui hiukan paremmalle seuravana päivänä - tai sitten minä olin hiukan suopeampi. Hyvässä seurassa saattaisi mennä huomaamatta ihan ok-viininä.

Plussat: ++

Boutari Naoussa - Kreikan hapan helmi?

Hapan, tanniininen, sinertävä.

Puolukkainen, mausteinen, maukas.

Kreikkalainen, erilainen, uudenlainen.

Hailakka, sutjakka, mussakka.

Xinomavro-rypälettä on verrattu Pinot noiriin, mikä selittääkin sen, ettei tästä tule lempiviiniäni (ks. aiheesta esim. Casillero del Diablo Pinot Noir). Kaipaan lempeyttä, jota nämä melkoisen herukkaiset ja happamat tapaukset eivät tarjoa.

Alko: Keskitäyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, hennon viikunainen, mausteinen. 10 e. Xinomavro-rypäle (100%), vuosikerta 2007.

Plussat: ++

Naoussan laatuviinialue sijaitsee itäisessä Kreikassa Makedonian rajan lähellä. Tarhat ovat Vermio-vuoren rinteillä. Boutari on yksi Kreikan suurimpia viiniliikkeitä. Yhtiön perusti John Boutari vuonna 1879 ja se on edelleen saman perheen omistuksessa.

Boutarilla on useita viinitiloja ja kuusi viininvalmistamoa eri puolilla Kreikkaa: Naoussan lisäksi Santorinilla, Goumenissassa, Mantiniassa, Atticassa ja Kreetalla.

Sá de Baixo - ei kaikki ole kultaa mikä...

...tulee Portugalista, vaikka tulisi Douron laaksosta. Vaikka olenkin viimeisimpiä portugalilaisviinejä täällä hehkuttanut, niin nyt osui kohdalle keskivertoviini, jopa hiukan litkuinen juoma. Rypäleet olivat ihan uusia Saimalle, aiemmissa portugalilaisissa taisinkin ihastua juuri muutamaan tiettyyn lajikkeeseen, kuten Castelão, Camarate ja Tinta Miuda.

Sá de Baixo oli hyvin mietoa makuuni, eikä värikään ollut kovin vaikuttava. Sen sijaan tuoksu oli ihana ja lupasi paljon. Maku oli sen jälkeen ehkä suoranainen pettymys. Viini voisi olla helppo ja monelle maistuva, mutta kuitenkin pieni kitkeryys karkoitti ainakin minut.

Plussat: ++(+)

Dourojoen terassien viinitarhoja.

Alko kertoo viinistä ja rypäleistä: Tinta Roriz (40%), Touriga Nacional (20%), Touriga Franca (20%), Tinta Barroca (20%). Vuosikerta 2008. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kypsän marjainen, hennon nahkainen, kevyen setrinen, mausteinen. 8,87 e.

Sá de Baixon 22 hehtaarin tila Douron laaksossa Baixo-Corgon ala-alueella. Tarhat terasseilla, maaperä sekoitus kalkkikiveä ja liusketta sekä osin graniittia. Atlantti viilentää ja kosteuttaa ilmastoa.

Casillero del Diablo Pinot Noir - vakiotapaus

En ole ennenkään Pinot Noir -rypäleestä suuresti välittänyt, eikä tämäkään oikein iskenyt, vaikka olikin parempi kuin edellinen blogini Pinot Noir, hapokas Montana. Myös melko kehuttu Cono Sur Pinot Noir oli minulle pettymys. Pinot Noir-viinit ovat yleensäkin melko marjaisia maultaan - sen mitä olen näitä halpoja maistellut.

Valmistajalla, jättiyhtiö Concha y Torolla on jopa tässä suppeassa blogissani esiteltyjä, huipusti parempia (ja blogini huomioiden myös halvempia) viinejä tarjolla, kuten hauska ja moninainen Trio. Mutta tietysti jos joku pitää juuri Pinot Noir -viineistä, niin ehkä tämä nyt kuitenkin oli siinä kategoriassa aika hyvä - maku oli kuitenkin sopivan makea ja melko täyteläinen, ei niin hapan, mehuinen ja vetinen kuin mihin joskus pinoteissa törmää. Tämä oli siis siihen nähden aika tuhtiakin.

Wikipedia kertoo rypäleestä: Pinot Noirista tuotetaan useimmilla sen tuotantoalueilla punaviiniä, jonka tuoksu- ja makukirjo vaihtelee kasvupaikan ja viinintekomenetelmien vuoksi merkittävästi. Yleensä Pinot Noir tuotetaan niin sanottuna lajikeviininä eli viininä, johon käytetään vain yhtä rypälelajiketta.

Viini on usein kukkaisen hedelmäistä, vähähappoista ja -tanniinista. Aromeina tunnistetaan kirsikkaa, raparperia ja herukkaa. Pinor Noir tuottaa väriltään vaaleampaa ja helakampaa viiniä kuin esimerkiksi Cabernet Sauvignon- tai Merlot-rypäle.

Lisätietoja kiinnostuneille Hesarin Pinot Noir -viinien pisteet ja arviot.

Alko kertoo: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, kevyen vadelmainen, hennon tamminen. 10,08 e. Vuosikerta minun pullossani oli 2010, eli melkoisen nuorta viiniä.

Plussat: ++

Hienosta musiikista sain tasapainoa: PJ Harvey - Let England Shake. Klikkaa ihmeessä!

Kevyttä solinaa: Jacob's Creek Grenache Shiraz

Mitähän ihmettä osaisin tästä viinistä sanoa.

Alko osasi sanoa, että se on keskitäyteläinen, keskitanniininen, makean marjainen ja kevyen mausteinen viini. Ja niinhän se onkin, mutta noilla määreillä viini kuin viini on melkoisen tavanomainen, eikö totta.

Tosin makean marjainen on jotakin, mitä ei ihan joka toisessa pullossa tule vastaan, ja mukava pieni makeus tässä viinissä olikin. Muuten tämä Alkon halvin (8,75) Jacob's oli lievä pettymys. Maku muistutti Pinot Noir- rypäleistä, ainakin uusiseelantilaista Montanaa tuli makumuistona tähän verrattua.

Viini oli ehkä hiukan liian kevyt - vaikka maku olikin melko pitkä ja runsas, mutta myös hapan, vaikka marjaisuus oli myös makeaa. Hapan ei ole minua varten.

Eli ehkä maistaja vain oli hankala.
Plussat: ++

Tuottajasta ja tuotteesta kerrotaan: Jacob's Creek -viinit saivat alkunsa vuonna 1847, kun baijerilainen maahanmuuttaja Johann Gramp perusti ensimmäisen kaupallisen viinitarhan Etelä-Australiaan Barossan laaksoon, Jacob's Creek -nimiseen joen uomaan. Jacob's Creek on Australian myydyin ja tunnetuin pullotettu viini. 

Twist to open - mikäli asia ei ole selvä.

Uuden sadon maistelua: Art's Beaujolais Nouveau

Marraskuun kolmas torstai kuulemma yhdistää viininharrastajat kautta maailman: on aika juhlia viinisadon valmistumista sadon esikoisviinillä, Beaujolais Nouveaulla. Tänä vuonna pääsin itsekin nouveailun ytimeen ja kannoin juuri oikeana torstaina kotiini Art's-pullon, joka on varsin vekkuli ulkoasultaankin, ja muovipullo sopii hyvin tähän kepeään ja leikkisään viiniin.

Alko tarjosi tänä vuonna kaksi Beaujolais Nouveau -viiniä, joista päädyin testaamaan blogini hengessä halvemman. Alkon mukaan Art's on kevyt, vähätanniininen, vadelmainen, kypsän punaherukkainen, hennon mausteinen. Aluksi hätkähdin mehumaisen marjaisaa olemusta, kun viinin värikin oli kepeän läpikuultava, mutta hetken lasissa seisottelun jälkeen viini maistuikin yllättävän pehmeälle, makeutta oli runsaahkosti.

Ei tämä kuitenkaan millään tavoin suosikiksi nouse, mutta oli positiivinen kokemus, jopa elämys, olla mukana tällaisessa maailmanlaajuisessa viinileikissä! Kiitos siis tästä vinkistä Campasimpukka. Ehkä mekin teemme tästä tradition.

Plussat: ++

Pullossa on kubistisen taidesuuntauksen inspiroima etiketti, jossa kuvataan viinin, erityisesti beaujolais nouveaun, nautintoja, kuten Alko meille kertoo. Etiketti olikin niin hauska, että päätin vaihteen vuoksi kaivaa esiin kunnon kameran, yleensä kun blogini kuvat on otettu kännykän huonolaatuisella kameralla. Kirjoittaja kuitenkin mokasi kuvien kanssa, kameran piuha on kateissa, joten tyytyminen oli aluksi jälleen kerran kännykkäkameran laatuun - laaduttomuuteen. Sain kuitenkin lopulta viinin ilotkin esiin.

Un toast au vin nouveau! 


>> Vuoden 2012 Beaujolais Nouveau 

Château Los Boldos Cabernet Sauvignon - Chilen kirpeää

Los Boldos - yllättävänkin blodia vuodelta 2010. On kirpeähköä, happamahkoa. Lasissa seistyään ja lämmettyään tämä cabernet sauvignon heltyy hiukan.

Alkossa esitellään yhä vuosikertaa 2009, josta sanotaan näin: Täyteläinen, keskitanniininen, herukkainen, hennon karpaloinen, kevyen vaniljainen.

Väsyneen nautiskelijan viini. Kirpeys havahduttaa. Mietin kolmatta plussaa.

Kuvassa myös pienin väsynyt nautiskelijamme.

Plussat: ++