Casillero del Diablo Pinot Noir - vakiotapaus

En ole ennenkään Pinot Noir -rypäleestä suuresti välittänyt, eikä tämäkään oikein iskenyt, vaikka olikin parempi kuin edellinen blogini Pinot Noir, hapokas Montana. Myös melko kehuttu Cono Sur Pinot Noir oli minulle pettymys. Pinot Noir-viinit ovat yleensäkin melko marjaisia maultaan - sen mitä olen näitä halpoja maistellut.

Valmistajalla, jättiyhtiö Concha y Torolla on jopa tässä suppeassa blogissani esiteltyjä, huipusti parempia (ja blogini huomioiden myös halvempia) viinejä tarjolla, kuten hauska ja moninainen Trio. Mutta tietysti jos joku pitää juuri Pinot Noir -viineistä, niin ehkä tämä nyt kuitenkin oli siinä kategoriassa aika hyvä - maku oli kuitenkin sopivan makea ja melko täyteläinen, ei niin hapan, mehuinen ja vetinen kuin mihin joskus pinoteissa törmää. Tämä oli siis siihen nähden aika tuhtiakin.

Wikipedia kertoo rypäleestä: Pinot Noirista tuotetaan useimmilla sen tuotantoalueilla punaviiniä, jonka tuoksu- ja makukirjo vaihtelee kasvupaikan ja viinintekomenetelmien vuoksi merkittävästi. Yleensä Pinot Noir tuotetaan niin sanottuna lajikeviininä eli viininä, johon käytetään vain yhtä rypälelajiketta.

Viini on usein kukkaisen hedelmäistä, vähähappoista ja -tanniinista. Aromeina tunnistetaan kirsikkaa, raparperia ja herukkaa. Pinor Noir tuottaa väriltään vaaleampaa ja helakampaa viiniä kuin esimerkiksi Cabernet Sauvignon- tai Merlot-rypäle.

Lisätietoja kiinnostuneille Hesarin Pinot Noir -viinien pisteet ja arviot.

Alko kertoo: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, kevyen vadelmainen, hennon tamminen. 10,08 e. Vuosikerta minun pullossani oli 2010, eli melkoisen nuorta viiniä.

Plussat: ++

Hienosta musiikista sain tasapainoa: PJ Harvey - Let England Shake. Klikkaa ihmeessä!