28.1.2012

Lempeä & vivahteikas Heartland Dolcetto & Lagrein

Runsas, lämmin, pitkä. Pitkä. Pitkä.
Mehevän marjainen, ei lainkaan vetisellä tavoin.
Hapokas ja haastavakin.
Väri tumman rubiininpunainen, kaunis.

Hiukan aikaa lasissa odoteltuaan maku on ihastuttavan makea ja heleä. Yllättävä näin täyteläiseltä viiniltä. Alun hapokkuus taittui lähes kokonaan pehmeäksi hellyydeksi, silti maku säilyi moninaisena. Ei mikään helppo viini.

Heartland olisi ehdottomasti pelkän maun puolesta voinut saada jopa viisi plussaa, mutta koska tämä kuuluu sarjaan hinnakas, täytyy blogin hengessä huomioida, että halvemmallakin saa mielettömän hienoja makuelämyksiä.

Alkon mukaan: Täyteläinen, tanniininen, makean kirsikkainen, karhunvatukkainen, mausteinen, kevyen yrttinen, tamminen.
Rypäleet: Dolcetto (55%), Lagrein (45%). 16,38 e.

Plussat: ++++


Viinissä on yhdistetty kaksi Pohjois-Italian rypälelajiketta, joita ei normaalisti tavata samoissa viineissä.

Hifistelytietoa: Syvä, opaalin punainen, lähes läpinäkymätön. Tuoksu moniulotteinen, täyteläinen ja nahkainen, paljon kypsää marjaa, salmiakkia ja lakritsaa. Maku lähes täyteläisen lihaisia, intensiiviset, hyvinrakentuneet, mutta lempeät tanniinit lupaavat ja miellyttävä happoisuus antavat kuvan tasapainoisesta ja mielenkiintoisesta viinistä. Hyvinrakentunut, tyylikäs ja pitkä jälkimaku.

Kumpikin lajikkeista on käytetty erillään, Dolcetto lämpökäymisellä (28 astetta) ja Lagrein hiukan viileämmässä (18-22 astetta) jonka jälkeen viiniä on säilytetty 4 vuotta vanhoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä 9 kuukautta ennen sekoittamista. (Tampereen viinitukku)

Viini kasvatetaan pääosin tulvamailla Langhorne Creekin alueella. Talvisin siellä näyttää tällaiselta:

http://drinkwinethinkwineblog.com/langhorne-creek-rain/



27.1.2012

Boutari Naoussa - Kreikan hapan helmi?

Hapan, tanniininen, sinertävä.
Puolukkainen, mausteinen, maukas.
Kreikkalainen, erilainen, uudenlainen.
Hailakka, sutjakka, mussakka.

Xinomavro-rypälettä on verrattu Pinot noiriin, mikä selittääkin sen, ettei tästä tule lempiviiniäni (ks. aiheesta esim. Casillero del Diablo Pinot Noir). Kaipaan lempeyttä, jota nämä melkoisen herukkaiset ja happamat tapaukset eivät tarjoa.

Alko: Keskitäyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, hennon viikunainen, mausteinen. 10 e. Xinomavro-rypäle (100%), vuosikerta 2007.

Plussat: ++



Naoussan laatuviinialue sijaitsee itäisessä Kreikassa Makedonian rajan lähellä. Tarhat ovat Vermio-vuoren rinteillä. Boutari on yksi Kreikan suurimpia viiniliikkeitä. Yhtiön perusti John Boutari vuonna 1879 ja se on edelleen saman perheen omistuksessa.

Boutarilla on useita viinitiloja ja kuusi viininvalmistamoa eri puolilla Kreikkaa: Naoussan lisäksi Santorinilla, Goumenissassa, Mantiniassa, Atticassa ja Kreetalla.


24.1.2012

Georgian korea Askaneli Saperavi

Pyysin saada yllätyksenä viiniä jostakin erikoisemmasta viinimaasta. Laimeasti itse ehdotin vaikkapa Kreikkaa tai Lähi-itää, mutta sain ilokseni käteeni georgialaisen (ent. Gruusia) viinipullon. Korea etiketti kiinnitti heti huomioni, sopii hyvin mielikuvaani Kaukasiasta. Pullon kääntöpuolen kartta kertoo viinin tulevan Georgian itäreunalta, Kakhetin alueelta.

Viinin maku on tanniininen (eli hiukan karvainen tai kitkerä), rypäleinen, silti maukas ja helpohko - jälkimaku pitkä kuin Georgian viininviljelyn historia! Alueella on viljelty viiniä tuhansia vuosia.

Tuoksu on yllättävän hento, miellyttävä, ilahduttava. Väri huikean tumma. Mukavan kypsän tuntuista viiniä, etenkin kun antoi pullon rauhassa ilmaantua. Pisteitä ihan vaan georgialaisuudesta, eksoottisuudesta ja omaleimaisuudesta.

Alko: keskitäyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, punaherukkainen, mausteinen, yrttinen.
100% saperavi-rypäle. Vuosikerta 2007. 10,20 e.
Alkon mukaan alkoholia on 12,5t-%, pullon etiketissä 13,5t-%.

Saperavilla oli kyseenalainen kunnia olla Stalinin suosikkiviini - ainakin jokusen nettimaininnan mukaan.

Plussat: +++


19.1.2012

Sá de Baixo - ei kaikki ole kultaa mikä...

...tulee Portugalista, vaikka tulisi Douron laaksosta. Vaikka olenkin viimeisimpiä portugalilaisviinejä täällä hehkuttanut, niin nyt osui kohdalle keskivertoviini, jopa hiukan litkuinen juoma. Rypäleet olivat ihan uusia Saimalle, aiemmissa portugalilaisissa taisinkin ihastua juuri muutamaan tiettyyn lajikkeeseen, kuten Castelão, Camarate ja Tinta Miuda.

Sá de Baixo oli hyvin mietoa makuuni, eikä värikään ollut kovin vaikuttava. Sen sijaan tuoksu oli ihana ja lupasi paljon. Maku oli sen jälkeen ehkä suoranainen pettymys. Viini voisi olla helppo ja monelle maistuva, mutta kuitenkin pieni kitkeryys karkoitti ainakin minut.

Plussat: ++(+)

Dourojoen terassien viinitarhoja.

Alko kertoo viinistä ja rypäleistä: Tinta Roriz (40%), Touriga Nacional (20%), Touriga Franca (20%), Tinta Barroca (20%). Vuosikerta 2008. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kypsän marjainen, hennon nahkainen, kevyen setrinen, mausteinen. 8,87 e.

Sá de Baixon 22 hehtaarin tila Douron laaksossa Baixo-Corgon ala-alueella. Tarhat terasseilla, maaperä sekoitus kalkkikiveä ja liusketta sekä osin graniittia. Atlantti viilentää ja kosteuttaa ilmastoa.


5.1.2012

Casillero del Diablo Pinot Noir - vakiotapaus

En ole ennenkään Pinot Noir -rypäleestä suuresti välittänyt, eikä tämäkään oikein iskenyt, vaikka olikin parempi kuin edellinen blogini Pinot Noir, hapokas Montana. Myös melko kehuttu Cono Sur Pinot Noir oli minulle pettymys. Pinot Noir-viinit ovat yleensäkin melko marjaisia maultaan - sen mitä olen näitä halpoja maistellut.

Valmistajalla, jättiyhtiö Concha y Torolla on jopa tässä suppeassa blogissani esiteltyjä, huipusti parempia (ja blogini huomioiden myös halvempia) viinejä tarjolla, kuten hauska ja moninainen Trio. Mutta tietysti jos joku pitää juuri Pinot Noir -viineistä, niin ehkä tämä nyt kuitenkin oli siinä kategoriassa aika hyvä - maku oli kuitenkin sopivan makea ja melko täyteläinen, ei niin hapan, mehuinen ja vetinen kuin mihin joskus pinoteissa törmää. Tämä oli siis siihen nähden aika tuhtiakin.

Wikipedia kertoo rypäleestä: Pinot Noirista tuotetaan useimmilla sen tuotantoalueilla punaviiniä, jonka tuoksu- ja makukirjo vaihtelee kasvupaikan ja viinintekomenetelmien vuoksi merkittävästi. Yleensä Pinot Noir tuotetaan niin sanottuna lajikeviininä eli viininä, johon käytetään vain yhtä rypälelajiketta.

Viini on usein kukkaisen hedelmäistä, vähähappoista ja -tanniinista. Aromeina tunnistetaan kirsikkaa, raparperia ja herukkaa. Pinor Noir tuottaa väriltään vaaleampaa ja helakampaa viiniä kuin esimerkiksi Cabernet Sauvignon- tai Merlot-rypäle.

Lisätietoja kiinnostuneille Hesarin Pinot Noir -viinien pisteet ja arviot.

Alko kertoo: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, kevyen vadelmainen, hennon tamminen. 10,08 e. Vuosikerta minun pullossani oli 2010, eli melkoisen nuorta viiniä.

Plussat: ++

Hienosta musiikista sain tasapainoa: PJ Harvey - Let England Shake. Klikkaa ihmeessä!

2.1.2012

Maanläheinen Allora Primitivo

Alloran Primitivo (2009) on sitä mitä lupaakin: alkuvoimainen, maanläheinen, hetken jopa tomuinen (tallinen?), mutta myös maukas ja voimakas, kaikkiaan melkoisen hieno ja monipuolinen maku. Alloran viineistä Negroamaro vie kuitenkin voiton.

Tämä Primitivo ei minusta sovi sellaisenaan seurustelujuomaksi, vaan mielummin tuhtien ja ehkä arkistekin ruokien kaveriksi - tämä kun ei ole hienovarainen hienosteluviini.

Viinin kannattaa myös antaa ottaa aikansa ja ilmansa, päästellä hurjimmat höyryt ennen nauttimista. Heti avaamisen jälkeen maku saattaa olla karvas, mutta se pyöristyy kyllä aikansa lasissa tai karahvissa oleiltuaan.

Alko lupaa seuraavaa: Täyteläinen, keskitanniininen, kypsän karpaloinen, kevyen taatelinen, mausteyrttinen. 9,97 e.

Plussat: +++




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...