Taustaksi: olen hiukan puolueellinen tämän viinin suhteen. Chardonnay on lempirypäleeni. Ja olen tavannut antaa luomusta lisäplussia. Kunpa tämä ei tulisi Chilestä, vaan Euroopasta. Suosin "lähituotettuja" viinejä, eli eurooppalaisia. Monista syistä. Kuljetusmatkojen lyhyyden lisäksi melkeinhän se on kuin omaa taloutta tukisi.
Alko kertoo vuosikerrasta 2013: Kuiva, hapokas, sitruksinen, karviaismainen, kevyen mangoinen, hennon mausteinen. Pirteä & hedelmäinen. 9,26 euroa.
Vuosikertani oli 2012. Ja minusta tämä viini ei ollut lainkaan karviaismainen, eikä edes pirteä (tai ehkä chardonnayksi pirteä...). Vaan lempeä, mangoinen, hedelmäinen. Ei sillä tavalla huiman hunaijaisen ananainen (ananaksinen?!) kuin esim. HobNobin Chardonnay tai voisen kermainen kuten Beringerin Chardonnay.
Keskitäyteläinen, marjaisa, raikas. Kevyttä luomua kevyessä muovipullossa.
What can I say? It's okay.
Paitsi että kympin hinta tästä viinistä kirpaisee, ja kaikkiaan tästä jotenkin jäi puuttumaan nautintovaihe - kaikesta huokui bulkkiviinimäisyys (joten siinä sopassa luomu tuntuu ihmeelliseltä - bulkkiluomua?). Mutta hätä ei kenties ole tämän näköinen: tämä viini saattaa hyvinkin sopia viilennettynä kesäpiknikille! Nyt oli kenties vain aivan väärä ajankohta maistella tällaista melko kevyttä ja marjaisaa viiniä.
Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, puolukkainen, kevyen mausteinen. Marjaisa & raikas.
Rypäleet: Merlot 55 %, Carmenère 40 %, Cabernet Sauvignon 5 %.
9,98 euroa - vuosikertaa ei kerrota, kenties se on merkityksetön tässä sekoituksessa.
"Aromatisoidut viinit" -kategoria Alkossa! Jopas nyt jotakin, en ollut huomannutkaan. Mutta NVY Passion Fruit -pullo löytyi mökkijääkaapista, joten olihan se juotava. Ja olihan se juotavaa, aika hauska oikeastaan.
NVY maistui todella aidosti passionhedelmälle ja muutenkin hedelmäiselle, melkein kuin nektaria olisi juonut - kuplien kera tietenkin. Mikään perinteinen kuohuviini tämä ei ole, sillä kuohua on melko vähän. Alkon mukaan juoma kuitenkin on "kuohuviini Sémillon-rypäleestä ja passiohedelmänlihaa".
Mökillä on mukavaa.
Kaiken kaikkiaan juoma saa hauskuudesta ehdottomasti lisäplussan! Maku ei ollut kolmen plussan arvoinen, mutta jotakin veikeää juomassa oli. Makeahkokin vielä - ja silti pidin. Kummallista suorastaan.
Huomhuom! Pulloa kuuluu ravistaa hellästi ennen avaamista, jotta passionhedelmäliha sekoittuu kuohuviiniin. Itse en hätäisyyksissäni tajunnut ravistusta, joten ensimmäiset lasilliset (kuvassa) olivat melko kuohuviinimäisen näköisiä ja hennosti passionhedelmäisiä. Viimeiset lasilliset olivat taasen läpinäkymättömän oranssia ja mehukasta passionjuomaa. Meni se niinkin toki!
Mutta miksi passionhedelmä on suomeksi kärsimyshedelmä?
Alko: Makea, keskihapokas, makean passiohedelmäinen, ananaksinen. Keltainen, samea. 9,49 euroa.
Chileläinen luomupunaviini 35 South B.O. Cabernet Sauvignon Carmenère Merlot antoi odottaa suuria: täyteläinen, runsaan vaniljainen, mmmmm... Mutta maku ei ollutkaan tarpeeksi täyteläinen.Viini tosin maistui huomattavasti paremmalle toisena maistelupäivänä, silloin hiukan pehmennyt makeus ja viehättävä vaniljakin löytyivät aisteilleni.
Kokonaiskuva jäi kuitenkin hiukan mehumaiseksi ja voimakkaiden tanniinien vuoksi kirpeäksi. Pehmeyttä olisin kaivannut lisää. Hinta-laatu-suhde ei ole kohdallaan, vaikka toisaalta luomutuotanto tuo tietenkin hiukan lisää hintaa.
Viime aikoina maistamani uuden maailman viinit ovat olleet laimeita pettymyksiä, joten taidan palata Eurooppaan. Tosin ei täältäkään ole mitään ihanaa syysuutta löytynyt - vielä. Kenties pitää palata vanhojen tuttavuuksien pariin.
Plussat: 35 South -viinin maku ja hinta-laatu-suhde oli ehkä vain kahden plussan arvoinen, sillä odotin enemmän ja hintakin lähenteli kymppiä. Mutta olen ennenkin antanut luomusta lisää, joten on se nytkin tehtävä niin. Kolmosen arvoinen viini.
Alko: Täyteläinen, tanniininen, herukkainen, hennon paprikainen, kevyen mokkainen, runsaan vaniljainen. Mehevä & hilloinen. 9,89 e. Vuosikerta 2010. Rypäleet: Cabernet Sauvignon 70%, Carmenère 15%, Merlot 15%.
Triviatietoa: Viini pakataan kevyempään lasipulloon, jonka Viña San Pedro lanseerasi
vuonna 2009 tavoitteenaan vähentää viiniensä elinkaaren aikaisia
ympäristörasituksia. Samalla kuluttajille haluttiin antaa mahdollisuus
vastuullisempaan kuluttamiseen.
Chilekään ei aina osu suoraan aromien ytimeen. Costa Vera oli marjaisa, keskitäyteläinen ja jopa lämpimähkö - mutta samalla hiukan ryhditön ja vetelä. Halpa hintakaan ei pelasta ainakaan tätä tuoreinta vuosikertaa armottomalta yhden plussan kategorialta.
Viiniä voisi kuulemma varastoida 2-3 vuotta, joten pieni usko on, että maku saattaisi olla huomattavan paljon parempi varastoinnin jälkeen. But is it worth it?
Alko:
Keskitäyteläinen, keskitanniininen, marjainen, kevyen paprikainen, yrttinen. Rypäleet: Carmenére 100%. 6,98 e. Vuosikerta 2011.
Huh, järkyttävä lattiaskumppavalinta, ajattelin ensin. Ällömakea (muka puolikuiva) ja mikä ihme tämä jälkimaku on - sehän on hiivaa! Alkon makuraati on keksinyt sillekin kauniimman sanan: simainen. Just joo. Mutta hei kaikki vappua haikailevat - tätä voisi testata simajanoon?
Maku kohtuullistui, kun siihen tottui ja etenkin, kun aloin nakertaa voileipäkeksiä ja juustoja tämän kuohuviinin kanssa. Edellisviikon lattiaskumppa Bernard-Massard oli loistava tähän verrattuna, samoin moni muu kuiva kuohari - en enää ikinä hairahdu puolikuiviin.
Plussat: +
koska alkujärkytys oli niin suuri. Ei pysty toiseen plussaan.
Alko siis kuvailee näin: Puolikuiva, keskihapokas, hennon aprikoosinen, kevyen simainen. 8,49 e.
Rypäleet: Torontel 70%, Moscatel 30 %. 2011.
Älä odota hentoa herkkyyttä tästä pullosta. Montes Reserva Malbec on pitkä, tuhti, lämmin, runsas, loputon - pullo kyllä tyhjeni jopa tavanomaista nopeammin, eli sinänsä loputon ei kuvaa viinin kaikkia ominaisuuksia.
Tuoksumaailmakin oli runsas ja huumaava, ja kuten maku, tuoksukin vei mukanaan. Viinin reipas tanniinisuus ei kaikkia miellytä, mutta itse olen siitä alkanut pitämään, se tuntuu mukavan haastavalta kiltteihin viineihin nähden.
Alan yhä paremmin ymmärtämään, miksi tietyille ruuille sopii tietyt viinit - ja etenkin sen, miksi jokin viini ei sovi jollekin ruualle. Tämä Malbec kelpaisi varmasti erinomaisesti vaikkapa grillatun lihan ja paahdettujen kasvisten kanssa.
Maultaan Montes Raserva Malbec muistutti muhevaa argentiinalaista Argento Selección Malbecia, joka kuitenkin tällä kertaa vie voiton.
Plussat: +++
Alko vuosikerrasta 2010: Täyteläinen, tanniininen, karhunvatukkainen, kevyen mokkainen, mausteisen tamminen, vaniljainen. Oma pulloni oli kuitenkin vuosikertaa 2009. 9,80 euroa.
Montes perustettiin vuonna 1988 tuottamaan huippuviinejä, missä talo
olikin Chilen uranuurtaja. Talolla on 600 hehtaaria viinitarhoja ja se
tuottaa vuodessa noin 9 miljoona pulloa viiniä.
Melko voimakas syrah/shiraz-viini, täyteläinen ja aromikas. Hintaansa (9,99 e) nähden ei mikään superhuippu, mutta lajissaan varmaankin hyvää keskitasoa, varma viini moneen tilanteeseen.
Tanniinien kitkeryys voi arveluttaa, jos yleensä pitää helpoista viineistä. Taittuvatkohan tanniinit vuosien saatossa, tämä vuosikerta 2010 on vielä melko nuori. Maku oli kaikkiaan kuitenkin melko pehmeä, selvä kirsikkaisuus/herukkaisuus toi makuun iloa.
Musiikiksieni päätyi yllättävä, herkkä ja kaunis, mystinen Kaija Saariahon L'aile du Songe (Unelman siipi). Kuuntele aistit avoinna, näköaistia unohtamatta.
Saariaho itse kertoo: Huilu on ollut minulle läheinen soitin aina varhaisimmista teoksistani
lähtien. Pidän sen äänestä, jossa hengitys on aina aistittavissa, sekä
sen soinnillisista mahdollisuuksista, jotka soveltuvat hyvin
musiikilliseen ilmaisuuni. Sille voi kirjoittaa fraaseja, jotka
ulottuvat muusikon kuiskaamien foneemien värittämistä murtuneista
äänistä puhtaisiin ja pehmeisiin sointeihin.
Konserton otsikko ja tunnelma liittyvät Saint-John Persen runokokoelmaan Oiseaux (Linnut):
"Aile falquée du songe, vous nous retrouverez ce soir sur d'autres
rives!" [Unen taittunut siipi, tapaatte meidät jälleen tänä iltana
toisilla rannoilla!] Runoilija ei kuvaile lintujen laulua, vaan puhuu
sen sijaan niiden lennosta ja käyttää lintuja metaforana kuvaillakseen
abstraktilla ja moniulotteisella kielellä elämän mysteerejä.
En ole ennenkään Pinot Noir -rypäleestä suuresti välittänyt, eikä tämäkään oikein iskenyt, vaikka olikin parempi kuin edellinen blogini Pinot Noir, hapokas Montana. Myös melko kehuttu Cono Sur Pinot Noir oli minulle pettymys. Pinot Noir-viinit ovat yleensäkin melko marjaisia maultaan - sen mitä olen näitä halpoja maistellut.
Valmistajalla, jättiyhtiö Concha y Torolla on jopa tässä suppeassa blogissani esiteltyjä, huipusti parempia (ja blogini huomioiden myös halvempia)viinejä tarjolla, kuten hauska ja moninainen Trio. Mutta tietysti jos joku pitää juuri Pinot Noir -viineistä, niin ehkä tämä nyt kuitenkin oli siinä kategoriassa aika hyvä - maku oli kuitenkin sopivan makea ja melko täyteläinen, ei niin hapan, mehuinen ja vetinen kuin mihin joskus pinoteissa törmää. Tämä oli siis siihen nähden aika tuhtiakin.
Wikipedia kertoo rypäleestä: Pinot Noirista tuotetaan useimmilla sen tuotantoalueilla punaviiniä, jonka tuoksu- ja makukirjo vaihtelee kasvupaikan ja viinintekomenetelmien vuoksi merkittävästi. Yleensä Pinot Noir tuotetaan niin sanottuna lajikeviininä eli viininä, johon käytetään vain yhtä rypälelajiketta.
Viini on usein kukkaisen hedelmäistä, vähähappoista ja -tanniinista. Aromeina tunnistetaan kirsikkaa, raparperia ja herukkaa. Pinor Noir tuottaa väriltään vaaleampaa ja helakampaa viiniä kuin esimerkiksi Cabernet Sauvignon- tai Merlot-rypäle.
Alko kertoo: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, kevyen vadelmainen, hennon tamminen. 10,08 e. Vuosikerta minun pullossani oli 2010, eli melkoisen nuorta viiniä.
Plussat: ++
Hienosta musiikista sain tasapainoa: PJ Harvey - Let England Shake. Klikkaa ihmeessä!
Pitkästä aikaa tulin maistaneeksi vanhaa tuttua Fronteraa, jonka muistelin aiemmilta vuosilta melko täyteläiseksi, pehmeäksi ja jopa hiukan haastavaksi viiniksi. Nyt kuitenkin tuntui vähän mehumaiselta ja tylsältä tapaukselta. Tanniinisuus toi tuntumaa, jotakin haastetta. Tuottajan mukaan viini säilyy kolme vuotta vuosikerrasta, joten olisiko tämä 2010 hyvä vuoden parin kuluttua?
Frontera on Conca y Toron jättifirman tuote, joka tuli mieleeni kun eilen kirjoitin toisesta saman firman viinistä, Triosta. Sitä ehdottomasti suosittelisin, Fronteran vuosikertaa 2010 en yhtä kritiikittömästi, vaikka kyllä tämäkin aivan hyvä perusviini oli.
Tänään maistelemani viini on peräisin pikkupullosta (2,99e), jossa sisältönä Cabernet Sauvignon 85% - Merlot 15%, eli hiukan eri sekoitus kuin 0,75 vakiopullossa (jossa suhde 90-10 ja hinta 6,58 e, eli hyvinkin edullinen). Ehkä tuo aidompi 0,75 Frontera on myös parempi.
Nautintoa saattoi plussan verran parantaa ihana Kate Bush, jonka uutta 50 Words for Snow -albumia kuulostelin Spotifysta kuulokkeilla, sulkien muun äänimaailman toisaalle. Myöhemmin seuraani liittyi myös Leonard Cohen. Mikä voisi maistua ikävältä tässä äänimaailmassa:
Monipuolinen, tasapainoinen, pitkä, voimakas, tanniininen, täyteläinen. Pienellä malttamisella ja viivyttelyllä lopputulos täydellistyisi. Kuvaus sopii myös seurueeseemme, joka tätä viiniä nautti. Ja kyllä, kuvassa pullo on eräällä työpöydällä - dagen efter.
Lukemieni arvioiden mukaan tämän viinin maku on suurestikin vaihdellut vuosikerrasta riippuen, mutta ainakin tämä vuosikerta 2009 oli aivan mainio, viiniä voisi luulla kalliimmaksikin. Menee kuitenkin juuri minun blogini kategoriaan, joskin sen ylärajaa (10e) hipoen.
Valmistaja Concha y Toro on tuttu monesta muusta viinistään, mm. todella hyvä perusviini Frontera (joka näemmä puuttuu vielä blogistani, vaikka onkin aivan arkituttu), perushyvä halpis Sunrise sekä Cono Sur -viinit ovat tämän firman tuotteita. Trio on peräisin Maipon laakson viinitarhoilta.
Alko kertoo viinistä: Täyteläinen, tanniininen, herukkainen, karhunvatukkainen, runsaan tamminen, lämmin. Rypäleet Cabernet Sauvignon, Shiraz, Cabernet Franc. 9,99 e.
Plussat: +++
Uskokaa tai älkää, mutta viinin kanssa seurueeni lauloi, sanat ulkoa muistaen: Arkihuolesi kaikki heitä. Ja nehän heitettiin. Linkin takana lauluyhtye Rajattoman kaunis tulkinta kappaleesta.
Kaunista viiniä, lasissa kauniin punaista, suussa kauniin makuista - voiko niin sanoa? Nyt sanon. Sopivan täyteläistä juotavaksi ilman ruokaakin, silti sopi hyvin myös riistan kanssa. Pullokin on kaunis, kaulan etiketin kalliomaalausmaiset piirrokset osuivat silmään - pullon valitsikin 6-vuotias poika; hyvä valinta.
Plussat: +++
Alkon sanoja:
Täyteläinen, tanniininen, karhunvatukkainen, herukkahilloinen, minttuinen, kevyen vaniljainen.
Rypäleet: Carmenere 52%, Syrah 48%. 2010.
Tuotantoalue: 600 hehtaarin tarhat Chilen keskuslaaksossa. Ilmasto aurinkoinen, mutta yöt viileitä. Savinen maaperä.
Valmistus: Käyminen ja kypsytys terästankeissa. 25 % viinistä tammitettiin puoliksi amerikkalaisten, puoliksi ranskalaisten lankkujen avulla.
Lokakuu on kulunut santaisesti.
Lokakuu on mennyt melko lailla viinittä. Syksyn nopeasti lisääntynyt pimeys on väsyttänyt iltaisin, viiniä ei ole tarvittu edes rentoutumiseen - ja jokaista ruokaviiniä ei edes muista.
Pimeän vastapainona ihanat aurikoiset lokapäivät siivittävät aina kohti seuraavaa aurinkoista hetkeä. Työ on vienyt päivät ja mielikuvitus muun ajan, pää pilvissä on rentouttanut tarpeeksi. Kirjojakin olen saanut luettua! Niillekin voisi asetella omat viininsä.
Oikein hyvä, maukas - suorastaan voimakkaan makuinen, sopivan hapokas luomuviini Chilestä. Pakkaus kätevä kesässä. Ostan ehdottomasti uudelleen, tämä on näitä uuden maailman loistavia yllätyksiä.
Pääsiäiseksi. Yali Shiraz cabernet vuosikertaa 2009 oli oikein hyvä peruspunaviini, sopi sekä ruokien kera että sellaisenaan lasissa lämpiämään. Hintaansa (8e) nähden melkein neljän plussan arvoinen. Maku oli hiukan makea, mutta lämmin, pehmeä ja tanniineiltaan helppo.
Plussat +++(+) Lisäys 11.4.2012 Pääsiäisviiniksi sattui jälleen tämä samainen Yali, tosin myynnissä oleva vuosikerta on muuttunut varsin nuoreksi: Alkon hyllyillä on nyt vuosikerta 2011! Maku oli silti aivan mainio - pieni terävyys ehkä verrattuna tähän aiemmin maistettuun, joka oli kovin pehmeä, kypsä ja pyöreä.
Alkon sivuilla kerrotaan yhä vuosikerrasta 2010 (huom, myynnissä olevat pullot siis jo vuosikertaa 2011).
Hauska fakta: Yali on paikallinen nimitys peipolle, joka on hyvin yleinen lintu tämän viinin valmistuslaakson viinitarhoilla. Tirpunen on myös viinin etiketissä.
Hyvin tavallinen valkoviini, mukavan pirskahteleva sentään, mutta ei herättänyt intohimoja. Jos olisi 6-7 euron viini, niin ostaisin monesti uudestaankin, mutta 8,5 eurolta sopii odottaa jo enemmänkin makua ja vaativuutta.
Odotin paljon, joten viini oli pettymys. Liian keveä, jopa vetinen makuuni (pinot'n ominaisuus?) ja ehkä marjaisuuttakin oli liikaa, se ainakin on tyypillistä Pinot Noir -viineille.
