Natura Chardonnay, lempeä luomviini Chilestä

Taustaksi: olen hiukan puolueellinen tämän viinin suhteen. Chardonnay on lempirypäleeni. Ja olen tavannut antaa luomusta lisäplussia. Kunpa tämä ei tulisi Chilestä, vaan Euroopasta. Suosin "lähituotettuja" viinejä, eli eurooppalaisia. Monista syistä. Kuljetusmatkojen lyhyyden lisäksi melkeinhän se on kuin omaa taloutta tukisi.

Alko kertoo vuosikerrasta 2013: Kuiva, hapokas, sitruksinen, karviaismainen, kevyen mangoinen, hennon mausteinen. Pirteä & hedelmäinen. 9,26 euroa.

Vuosikertani oli 2012. Ja minusta tämä viini ei ollut lainkaan karviaismainen, eikä edes pirteä (tai ehkä chardonnayksi pirteä...). Vaan lempeä, mangoinen, hedelmäinen. Ei sillä tavalla huiman hunaijaisen ananainen (ananaksinen?!) kuin esim. HobNobin Chardonnay tai voisen kermainen kuten Beringerin Chardonnay.

Plussia: +++ sekä luomusta lisää +. Eli nelonen.

Yrttinen ja tyylikäs luomuvalkoviini Kreikasta: Assyrtiko 2011

Tyyliä jääkaapissa.

Tyylikäs juoma kuten on pullokin. Tämä kelpaa viemisenä kenelle tahansa, eikä hinta edes kirpaise! Assyrtiko oli tyylikäästi erilainen: hapokas mutta hedelmäinen, kepeä mutta yrttinen. Makuja oli runsaasti, ja niitä löytyi jokaisella maistelulla lisää. Runsas hapokkuus toi tyylin lisäksi ryhtiä, jota hento hedelmäisyys (melonia?!) taittoi. Loppumakuna sitrus ja yrtit - ja kuvittelin sinne hiukan myös pihkaa.

Oikein kiva. Luomusta lisäplussaa. Eli nelonen.

Assyrtiko-lajike on alunperin kotoisin Santorinin saarelta Kreikasta.

Alko: Kuiva, hapokas, sitruksinen, persikkainen, kevyen hunajameloninen, hennon yrttinen.
Pirteä & hedelmäinen. Rypäleet 100% Assyrtiko.

Hinta 10,24 euroa.

Hentoinen Conde Villar Vinho Verde

Kesätaukoni kestikin yllättävän pitkään. Auringossa tuli nautittua hyviä kuohuviinejä, sateella punaviinejä. Silloin tällöin muutakin hyvää. Maltillisesti, tietenkin. ;)

Tässä minulle uusi tuttavuus Portugalista, Conde Villar Vinho Verde. Olen pitänyt monista monista vihreistä viineistä, tämä ei ehkä kuulu parhaimmistoon - tai sitten nautin sitä väärällä hetkellä. Toki tämä oli mukavan rapsakka ja pirskahteleva, kuten tyypin kuuluu ollakin. Kuitenkin jossain määrin tavanomainen omassa lajissaan, ja kovin hentoinen; ostin tätä jopa uudestaan, sillä ensimmäinen kerta ei jättänyt mitään mielikuvaa! Toinen kerta vahvisti mielikuvan mielikuvattomuudesta. Mutta - paikkansa ja pitäjänsä on hentoisellakin viinillä. Etenkin näin edullisella - tämän paikka on ainakin halpisviinien blogissani!

Alko: Kuiva, hapokas, päärynäinen, limettinen, hennon kukkainen, mineraalinen. Pirteä & hedelmäinen.7,98 euroa.

Rypäleet: Loureiro 50%, Arinto 40%, Trajadura 10%.
Rypäleet poimitaan käsin ja murskataan heti aromien säilyttämiseksi. 

Quinta das Arcas on perheyritys, jonka António Esteves Monteiro perusti vuonna 1985. Tilalla tuotetaan myös oliiviöljyä ja juustoa, mutta nykyään Quinta das Arcas keskittyy viininviljelyyn Vinho Verden ja Alentejon alueilla.

Raikas Footmark Chardonnay Viognier

Helppo ja mieleenpainumaton, mutta kielelle tämä kyllä painui. Ihan kelvollinen yleisviini kesäiseen alkuiltaan, ruualle tai ilman. Kiva rypäleyhdistelmä; lempirypäleeni chardonnay tuo viiniin täyteläisyyttä ja trooppista paahdetta, virkeä viognier lupaa kuulemma raikkautta. Tämä olikin oikein raikas ja miellyttävä viini, sopivasti cardonnaymaista eksootiikkaa.

Simppelit kolme plussaa - osa plussista silkasta halvasta hinnasta. Viini on nimittäin erittäin edullinen, 6,85 euroa. Melkein pääsisi huippuhalpis-kategoriaani, kun hinta on niin älyttömän alhainen. Maku vain ei yllä sinne asti.

Lisäplussaa: Footmark Chardonnay Viognierin taustalla on ympäristöystävällisiä arvoja - niin tuottaja ainakin asian lupailee. Viini tuotetaan Etelä-Afrikassa ja kuljetetaan säiliöissä meriteitse. Pullottaja on saksalainen perheomisteinen, vuonna 1924 perustettu Peter Mertes, jonka tuotannon energialähteenä on viinialan suurin aurinkopaneelijärjestelmä ja luonnonkaasu.

Alko: Kuiva, hapokas, sitruksinen, päärynäinen, hennon yrttinen. Pirteä & hedelmäinen.
Rypäleet: Chardonnay 80%, Viognier 20%. Vuosikerta 2012.

Perusvarma Moselland Riesling Trocken

Lähes pirskahteleva, silti tyylikäs ja rutikuiva riesling. Tämä on peruskamaa, ja silmissäni jo tavallaan klassikko omassa luokassaan.

Sitruksinen (muttei hapan), hapokas ja lempeän omenaisen tuoksuinen Moselland on varma valinta. Hiukan luonteeton kenties - muuten saattaisi saada jopa Huippuhalpis-merkinnän, sillä hinta-laatu-suhde on oivallinen. Neljä plussaa!

Kunniamaininta Vuoden viinit -kilpailussa vuonna 2012: Kellertävä viini, jonka rehevässä tuoksussa on kukkeutta ja omenaa. Puolikuiva, hapokas maku vastaa tuoksua, siinä aistii myös sitrusta ja mineraalisuutta.

Alko: Kuiva, erittäin hapokas, sitruksinen, vihreän omenainen, mineraalinen. Vivahteikas & Ryhdikäs. Vuosikerta 2011, Riesling 100%. 8,49 euroa.

Viehättävä kevään hetki: Beringer Stone Cellars Chardonnay

Voi miten viehättävän lempeä valkoviini! Tämä sopii mille vaan ja kenelle vaan, ei vaadi, ei ota, antaa sopivasti. Olisipa tämä kahdeksan euron viini, niin ottaisin tästä itselleni uuden mukavan ystävän.

Hinta-laatu-kombo pudottaa tästä nyt kuitenkin yhden plussan pois - makuja olisi nelosen edestä, mutta kolmosen kokonaisuus: +++

Maku ei ollut yhtä trooppinen kuin joillain muilla chardonnaylla, vaan miedompi ja tasaisempi - helppo, yksinkertainen? Silti chardonnaymainen: selvän hedelmäinen ja hiukan eksoottinen - mangoa, papaijaa, jopa vaniljaa ja muuta ihmeellistä, mutta vain hento häivähdys (vrt. eksoottisia makuja tihkunut erinoimainen hunajaisen ananainen HobNob).

Beringerin chardonnayn maku oli myös lempeä ja melko pitkä, ei kepeänraikas, vaan tuhdin pulleroinen. Kermainen suorastaan.


Beringer Stone Cellarsin Cabernet Sauvignon oli myös ihan mieluisa elämys. Esittelin sen aikanaan naistenpäivänä - viinitalo kun on naisen omistuksessa, ja se ei ole ihan tyypillistä tällä alalla.

Alko: Kuiva, keskihapokas, kypsän hedelmäinen, kevyen tamminen, hennon voinen. Pehmeä & kepeä. Vuosikerta 2011. Hinta 9,99 euroa.

Kevät, aurinko ja valkoviinit sopivat yhteen. Keväiset tiet ja sulava, paljas maa johdattelevat helposti  Seikkailuun...

... ja sinne sopii myös Pekka Strengin Perhonen.

For the strongest: Kung Fu Girl Riesling

Ensimmäinen julkaisu 4.2.2013

Johan tätä oli minunkin pakko maistaa. Moniaalla kehuttu ja kohuttu, etiketin vuoksi usean kerran skippaamani Kung Fu Girl Riesling oli kyllä 15 euron väärtti! Eli suosittelen lämpimästi viileästi - kyllä, rutikuivien viinien rakastaja suosittelee puolikuivaa valkoviiniä.

Kuten nimi ja etikettikin kertoo, tämä viini sopii erinomaisesti aasialaisen keittiön herkuille. Itsekin maistelin sitä tulisen ruuan kaverina, ja kyllä kelpasi. Kung Fu Girl on voimakkaan hapokas, valkoviiniksi mukavan maanläheinen ja yksinkertaisen makuinen; maussa hieman ehkä persikkaa, kenties limeä. Ehkä hunajaakin. Kaikkiaan hieno, raikas ja asiallinen.

Edes epähalpamainen hinta ei tiputa tätä viiden plussan luokasta. Huippuhalpis tämä sen sijaan ei ole - ikävä kyllä. Tämä kyllä innostaa kokeilemaan muitakin uusia jenkkiviinejä, ovat usein olleet helppoja ja pliisuja, mutta jos osaisin suunnistaa jatkossa kohti luonteikkuutta.

Plussat: ++++(+)

Tuottaja itse kuvailee seuraavasti: Super Kung Fu Girl! More depth and complexity than ever. Apricot, kumquat, nectarine and lime leaves. A great mid-palate intensity with a long, long minerally finish. Tsekkaa viinituottaja Charles Smiths Winesin muutkin viini(pullojen etiketi)t, vähintäänkin silmänruokaa.

Alko: 
Puolikuiva, erittäin hapokas, makean limettinen, päärynäinen, kevyen hunajameloninen, mineraalinen. Pirteä & hedelmäinen. Riesling 100%. Vuosikerta 2011. 14,99 e.

Rypäleet kasvoivat Evergreen-tarhalla Columbian viinialueella Washingtonin osavaltiossa.

Toinen maistelu 8.3.2013

Ei voi muuta kuin ylistää - Kung Fu Girl Riesling suorastaan avautui ja täydellistyi kookosmaitopohjaisen kanakeiton kanssa. Yksinkertaisen herkullinen keitto ja yksinkertaisen oivallinen viini.

Tulinen kookoskanakeitto syntyi näistä aineksista:

300 g broilerin filesuikaleita
pari pientä punasipulia
pari-kolme punaista chiliä
valkosipulin kynsi
purkki kookosmaitoa/kookoskermaa (maun mukaan)
2 tl kuivattua sitruunaruohoa
(jota liotettiin liemessä teesiivisässä keiton kypsymisen ajan)
puolikkaan sitruunan mehu
korianteria tai thai-basilikaa silputtuna
(1 tl thaimaalaista kalakastiketta)
suolaa
vettä

P.S. Kung Fu Girl on perin juurin paikallaan juuri naistenpäivänä!

Hinta kohtaa laadun: St. Stephan's Crown Grüner Veltliner

Herraisä! Alle 7 euron Grüner Veltliner - yleensä tästä rypäleestä pitää pulittaa yli kymppi. Nyt napsahti huippuhalpis, ja samalla vielä erikoisuus: ei-itävaltalainen Grüner Veltliner. St. Stephan's Crown tuleekin Unkarista.

Olen aiemmin tässä blogissa esitellyt vain yhden Grüner Veltlinerin, (tietenkin) itävaltalaisen Selektion G V:n. St. Stephan's Crown oli kokonaisuutena (lue: hinta-laatu-suhteeltaan) itävaltalaista parempi, mikäli oikein muistan fiilikseni.

St. Stephan's Crown oli pirteä, mukavan hapokas, sitruunainen tai jopa hiukan limettisen oloinen ja oivaltavasti napakan mausteinen - silti olemukseltaan kevyt ja raikas. Mainion maukas, yksinkertaisen onnistunut arkiviini.

Ja kuten rypäleestä todetaan: GV:stä saadaan erinomaisia ruokaviinejä. Eli sapuskaa kaveriksi.

Rypäleen huhutaan  periytyvän jo roomalaiselta ajalta, mutta varmasti se mainitaan vasta 1800-luvulla, ja yleiseen suosioon se päässyt vasta 1950-luvulta lähtien.

Joka tapauksessa: My recommendations.

Alko: Kuiva, hapokas, sitruksinen, hennon keltaluumuinen, kevyen mausteinen. Rypäleet 100% Grüner Veltliner. Hinta mukavat 6,98 euroa.

Käsin poimitut rypäleet tulevat noin 93 hehtaarin alalta Etyek-Budan viinialueelta, joka sijaitsee noin 50 kilometriä Budapestista länteen. Viini valmistettiin terästankeissa reduktiivisesti, eli koko valmistuksen ajan vältettiin viinin joutumista kosketuksiin hapen kanssa.

Tuottaja: Szent Korona Pincészet, joka aiemmin tunnettiin nimellä Hungarovin. Viinitalo on osa Törley-yhtymää. Maahantuoja Pernod Ricard Finland kertoo tuottajasta "tuotapikaa", lisätietoa odotellessa.

Hillitty L. - Chardonnay L.

Yksinkertainen on usein kaunista, ajattelin, ja ostin tämän chardonnayn. Yksi rypäle, yksi kirjain. Olen ihan tyytyväinen ostokseen, viini oli monin tavoin sopivaa: sopivan kuiva, sopivan helppo, sopivan yksinkertainen, sopivan hapokas. Hiukan tunkkainen jälkimaku - ei mikään raikkauden ilotulitus siis.

Jos hakee pelkkää seurusteluviiniä, niin kannattaa valita jotakin raikkaampaa ja kepeämpää. Tämä sen sijaan sopii hyvin ruokien tai pienten makupalojen seuraksi.

Hintaansa nähden ei huipulla, mutta hallitusta hillittyneisyydestä ehdottomat kolme plussaa. Hinta (jolla usein saa jo parempaakin) saattaa hiukan rokottaa, joten lopputulos: ++(+)

Alko: Kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, kevyen päärynäinen, hennon mausteinen. 100% Chardonnay. Vuosikerta 2011. 9,49 euroa.

Olen aina Chardonnayn ystävä.

Hunajainen Hob Nob Chardonnay

Hunajaa, mantelia, vaniljaa!
Ananasta, karamellia, kinuskia!

Nyt kuulkaas, tämä oli jotakin aivan ihmeellistä. Mikä makujen ilotulitus! Jokaisella siemauksella löytyi jotakin uutta ja erilaista. Ja olkoon hunajat ja karamellit - silti viini on tyylikäs ja kuiva.

Mainion mainio, kerta kaikkiaan. Tästäpä Saima meni vallan sanattomaksi, mutta suosittelee kokeilemaan.

Alko: Kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, hennon banaaninen, runsaan vaniljainen.
Runsas & paahteinen.
Chardonnay 100%. 2010. 9,20 euroa.

P.S. Myös Hob Nob Cabernet Sauvignon on maistamisen arvoinen.

Tasainen ja tyyni Savia Viva Familia Xarel·lo

Kappas. Tummanruskea valkoviinipullo, kuin Saksassa ikään. Viini pullon sisällä on kuitenkin kaikkea muuta kuin vaaleaa rieslingiä; Savia Viva Xarel·lo on voimakkaan keltaista, melkein etiketin sävyistä.

Tuoksu on kuiva, kirpeä ja yrttinen - tuli jostakin mieleeni vastaleikatut yrtit. Maku on valkoviiniksi (kumman) kypsä, runsas ja voimakkaan hedelmäinen. Sopinee siis myös voimakkaiden ruokien seuraan.

Saman viinituottajan Tempranillo kuuluu yhä lyömättömiin suosikkiviineihini, vaikka Savia Viva Familia Tempranillon uudemmat vuosikerrat eivät enää ole tuohon 2009 vuosikerran viiteen plussaan yltäneetkään.

Valkoinen elämän mahla saa plussia keskinkertaiset kolme. Viini oli kohtuullisen hyvää, hyvin saatan ostaa uudelleenkin. Luomusta vielä puolikas plussa lisää. +++(+)

Tavallisissa valkoviineissä melko erikoinen Xarel·lo -rypäle kasvaa Katalonian alueella. Sitä käytetään yleisesti Cava-kuohuviinien valmistuksessa. Kokeilkaapa lausua rypäleen nimi katalonialaisittain: [ʃəˈɾɛɫːu = Saima-aakkosin: xärell u]

Alko: Kuiva, hapokas, sitruksinen, hennon kukkainen. Rypäleet: Xarel.lo 100%. 2011. 7,99 e.

Hapokkuuden ylistys: Angel Cove Marlborough Sauvignon Blanc

Vihertävän keltainen, pirteä ja melkoisen hapan ns. yleisviini sopi vähintäänkin jo nimensä puolesta mökkisaaren maisemiin.

Hapokkuus ja voimakas luonteikkuus olivat tämän viinin parasta antia. Samat ominaisuudet kuitenkin myös vesittivät nautinnon, sillä viiniä nautittiin väärissä olosuhteissa.

Uskoakseni tämä hyvin kuiva ja melko klassinen valkoviini sopii kaikelle kevyelle ruualle aika mukavasti, mutta sellaisenaan kesäpäivän ratoksi viini ei oikein ollut omiaan. Viini kun oli hyvin kuiva ja hyvin hapan, lisäksi  sen voimakas jälkimaku suorastaan kaipaili ruokaisaa salaattia tai jotakin muuta vihertävää ruokaa seurakseen.

Myöhemmin pähkinäisen kanasalaatin keralla maisteltuna viini oli oikein hyvä - tosin aromit lähes hukkuivat salaatin makuihin.

Maku: +++
Hinnakkuus huomioiden plussat jäävät kahteen. ++

Alko: Kuiva, erittäin hapokas, sitruksinen, herukkainen, yrttinen, hennon mineraalinen. Sauvignon Blanc 100%. 19,89 euroa / 1,5 litr.

Rypäleet kasvoivat usealla tarhalla Marlborough'n viinialueella Uuden-Seelannin Eteläsaaren pohjoisosassa.

Sauvignon Blanc on Ranskan Bordeaux'n ja Loiren perinteinen, klassinen rypäle. Uuden-Seelannin eteläisellä saarella sijaitseva Marlborough’n viinialue on kuitenkin viime vuosina noussut tasavertaiseksi kilpailijaksi Loirenlle.

Marlborough’ssa tuotetut sauvignon blancit maistuvat eloisan hedelmäisiltä. Viinien hedelmäisyyden ja hapokkuuden välillä vallitsee luonnollinen tasapaino. Niiden raikkaus on kielellä aistittavissa, ja jälkimaku on nautittavan pitkä. >> Lisää

Ei pasquempaa: Pasqua Chardonnay

Nimen perusteella hiukan hassunakin pidetty klassikkovalkkari ilahdutti Saimaa. Kuiva ja kepeä chardonnay, joskin makumaailma on kepeydestä huolimatta melko voimakas. Pasqua on yksi Italian suurimpia yksityisiä perheyrityksiä, jonka perustivat vuonna 1925 veljekset Umberto, Nicola, Riccardo ja Natale Pasqua. Viinitarhat sijaitsevat Veneton alueella ja Etelä-Italiassa.

Alko: Kuiva, keskihapokas, sitruksinen, kevyen omenainen. 6,98 euroa. Vuosikerta 2011.

Saman tuottajan luomuchardonnayta pääsin eilen nauttimaan hyvässä seurassa kaurismäkeläisessä miljöössä ravintola Sea Horsessa eli Sikalassa. Siellä luomuinen "paska chardonnay" oli talon viininä. Luomuviini Pasqua Kalis Chardonnay on Alkon tilausvalikoimassa ja maksaa reilusti alle kympin - halpisviinin rajoissa sekin.

Sea Horse on kymmenisen vuotta sitten palautettu alkuperäiseen 1930-luvun asuunsa, entisöinnistä vastasi taitelija Kimmo Kaivanto. Jos siis edellisestä käynnistäsi on jo vierähtänyt useampi vuosi (kuten allekirjoittaneella) niin kannattaapa poiketa taas.

Vinho Verde Trevo - mieto kuplittelija

Vinho verde -testailuni jatkuvat edelleen. Alkon uutuusviini Trevo on melkein kuohuviinimäisen kupliva, hapokas, hellä, omenainen - hyvin miedon makuinen, joskin jälkimaku on hetken voimakkaan valkoviininen. Kallein testaamistani vinho verdeista - mutta ei tämänkään hinta (8,75 e) päätä huimaa.

Nauti kylmänä ja kuohuviinilasista - kuten portugalilaiset. Maistuu erityisesti auringon lämmittävän päivän päätteeksi.

Alko: Kuiva, erittäin hapokas, pirskahteleva, limettinen, hennon viheromenainen, kevyen mausteinen. Rypäleet: Loureiro 40 %, Trajadura 40 %, Arinto 20 %. 2011

Tuotantoalue: Rypäleet kasvoivat Sousan ala-alueella Vinho Verden viinialueella Pohjois-Portugalissa.


Valmistus: Viini kävi terästankeissa, joissa se myös lepäsi 3 kuukauden ajan.

Tuottaja: Quinta do Portalin viinitalo on Dourojoen laaksossa Sabrosassa Pohjois-Portugalissa sijaitseva perheyritys. Portal on vanha portviinintuottaja, joka on alkanut tuottaa myös punaviinejä, valkoviinejä ja makeita moscatelviinejä.

Musiikkihetki viinin mukaan:

Georgialaista herkkyyttä: Tbilvino Rkatsiteli

Oikein hyvä ja maukas (silti helppokin) valkoviini Georgiasta. Hauskaa eksotiikkaa peruseurooppalaisiin valkoviineihin nähden - maku on voimallinen ja pullokin jotakin aivan muuta kuin totutut. Mietin pitkään plussia kolmen ja neljän välillä, mutta ihanaa Ella Fitzgeraldia kuunnellessa maku ja mieli herkistyvät ja helliintyvät. Kiitos Ella!

Viinitriviaa: noin 80 prosenttia Georgiassa viljellyistä rypäleistä on valkoisia, joukossa maailman vanhimpiin kuuluvia rypälelajikkeita, kuten Rkatsiteli. Tämän tänään maistaneeni viinin rypäleet kasvavat 300–750 metrin korkeudessa ja ne poimitaan käsin.

Alko: Kuiva, hapokas, hennon viheromenainen, sitruksinen, kevyen yrttinen.
Rypäle: Rkatsiteli. 2009. 8,98 euroa.

Est! Est!! Est!!!

Est on blogini henkeä hivelevästi latinaa ja tarkoittaa on. Se on. Meinaan on on kiva ja perushyvä tämä Est! Est!! Est!!! On kuivuutta ja hapokkuutta ja raikkautta. Maku on mieto ja lopulta jopa melko huomaamaton, joten varokaa ettei pullo hupene liian rivakasti. Hinta tosin on niin kohdillaan, että pullojahan voi tietenkin ostaa saman tien kaksi.

Alko: Kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, kevyen sitruksinen, hennon olkinen.
Rypäleet: Trebbiano, Malvasia. 2010 (Alkossa myynnissä nyt jo 2011). 7,43 e.

Hauskan nimen tarina kerrotaan Wikipediassa. Lyhykäisyydessään: kirkonmiehille maistui hyvä viini etenkin keskiajalla.

Plussat: +++ (tylsyydestä sakotetaan yksi plussa)

Sitä saa Suomestakin! Gazela

Riemun päivä! Alkon hyllystä löytyi yllättäen juuri se viini, johon taannoisella Portugalin-reissullani ihastuin: Gazela-niminen nuorista rypäleistä valmistettu viini.

Viini on mieto (9 t-%), raikkaan limettinen, hentoinen, pirskahteleva... Aivan ihana arki-illan viini, mutta samalla myös oikein sopiva ja mukavan erilainen makuelämys erilaisiin kesäisiin juhliin.

Vihreät viinit (vinho verde) tulevat Pohjois-Portugalin Vinho Verden viinialueelta, joka sijaitsee Atlantin rannikolla Minhon maakunnassa, Porton kaupungin ja Espanjan rajan välissä.

Rypäleet kerätään tarkoituksellisesti ennen kuin ne ovat täysin kypsiä. Nimi Vinho Verde ei viittaakaan viinin väriin, vaan viinin olemukseen, raikkauteen, hapokkuuteen ja tiettyyn "vihreyteen".


Tämä viini sopi erinomaisesti mm. hummerivoileipien seuralaiseksi, se kevensi täydellisesti smetanalla ja valkosipulivoilla mehevöitettyä merten veijaria - aivan tavallisena arki-iltana koto-Suomessa. Portugalissa viini tarjoiltiin kuohuviinilaseista erittäin hyvin viilennettynä.

Gazela-nimi tulee ehkäpä tunnetusta kolmimastoisesta purjealuksesta, joka rakennettiin Portugalissa vuonna 1901. Nimi tarkoittaa myös gasellia. Kumpikohan sopii paremmin viinin taustaksi?

Plussat: ++++, huippuhalpis!

Alko: Puolikuiva, erittäin hapokas, pirskahteleva, vihreän omenainen, limettinen. Rypälet: Loureiro, Trajadura, Azal, Pedernã. 7,48 euroa.

Nuori ja hilpeä C'est la Vie! Muscat Viognier

C'est la Vie!, mikä viini, voiko juoma tämän kesäisemmäksi enää mennä? Ja vielä hauska patenttikorkki - pullohan kutsuu piknikille! Jos näet tämän pullon niin nappaa heti mukaasi; C'est la Vie! -valkkaria on tullut Suomeen ilmeisesti vain rajoitettu määrä, vain muutamiin Alkoihin - ja se säilyy vain muutaman kuukauden.

Kukkainen ja runsaan ja raikkaan hedelmäinen maku muistuttaa nuoria portugalilaisia vihreitä viinejä, esim. Casal Garciaa. Tämä oli kuitenkin hiukan Casal Garciaa kuivempi, kirkkaampi ja ronskimpi ja etenkin persikkaisempi, mutta silti heleä ja raikas; kuin itse elämä. Pidin oikein paljon tästä uutuusviinistä. 

Plussien määrä oli tällä kertaa erityisen vaikea päättää. Ainakin viini pääsee ehdottomasti huippuhalpis-kategoriaani.

Plussat: +++(+)

Alko: Kuiva, hapokas, persikkainen, kevyen meloninen, kevyen sitruksinen. Vuosikerta 2011.
Muscat 70%, Viognier 30%. 7,65 e.

Maahantuoja kertoo: Kuten C’est la Vie! -brändin elämäniloiseen ideologiaan kuuluu, tämäkin viini nautitaan rennosti ilman turhaa tiukkapipoisuutta. Viehättävä pullo iloisine etiketteineen ja patenttikorkkeineen suorastaan kutsuu nappaamaan viinin mukaan piknikkoreihin ja hauskoihin juhliin. C’est la Vie! Muscat Viognier maistuu hyvin seurustelujuomana ja ruokapöydässä se on oiva kumppani esimerkiksi kalalle, vaalealle lihalle ja salaateille.

C’est la Vie! -viinin on valmistanut Les Grands Chais de France -viiniyhtymä, joka on mm. Suomen myydyimmän punaviinin, J.P. Chenet Cabernet-Syrahin tuottaja. C’est la Vie! on erityisen kuuluisa Beaujolais Nouveau -viinistä, joka myytiin viime syksynä Suomessa muutamassa viikossa loppuun. 

Saiman arviot mainituista beaujolaiseista:
>> Art's
>> C'est la Vie!

Sierra Grande Chardonnay (luomu)

Oikein hyvä, maukas - suorastaan voimakkaan makuinen, sopivan hapokas luomuviini Chilestä. Pakkaus kätevä kesässä. Ostan ehdottomasti uudelleen, tämä on näitä uuden maailman loistavia yllätyksiä.

Alkon sanoja:

Luomu, CHILE, Casablanca. Chardonnay 2010. UUTUUS
Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, trooppisen hedelmäinen, hennon mausteinen.
Alkoholi 14 t-%
Uutos: 24 g/l
Hapot: 5,6 g/l
Energiasisältö: 90 kcal/100 ml (370 kJ/100 ml)

Plussat: ++++

Palesa Chenin Blanc

Mökkiviininä tämä tuli nautittua eräänä hyytävänä toukokuun viikonloppuna. Istuin nuhassa mökin kuistilla ja join tylsyyteeni Palesaa. Viini maistui nuhasta huolimatta melko vahvana ja hiukan kirpsakkana, väri oli kirkas ja vihertävä, oikeastaan lähes väritön. Ei sellainen voimakkaan keltainen, kuten edellisessä valkoviinissä (Veltliner). Makukin oli melko raikas ja kesäinen, sopisi loistavasti lämpöisiin kesäpäiviin - niitä odotellessa!

Plussat: +++