Raimat Abadia Cabernet Sauvignon Tempranillo Crianza (2008), pitkä nimi, pitkä maku. Mukavan makoisa, täyteläinen, koko suun laajuinen perusespanjalainen punaviini. Tuoksu on hiukan maanläheisempi kuin reilusti marjainen maku, joka alkuun on hiukan kitkeränsuloinen. Lasissa lämmettyään makukin muuttuu pehmeämmäksi. Loppujen lopuksi aika mahtavakin maku, joka tunkeutuu nenään asti! Mukava makusteluviini, tarpeeksi helppo suussa pyöriteltäväksi.
Alle 9 euron hintaan nähden oikein hyvä ostos. Ei kuitenkaan lainkaan hellyyttä eikä herkkyyttä, vaan iberialaista härkyyttä ja voimaa.
Jälkihuomio: viini oli seuraavana päivänä muuttunut oikein pehmeäksi, ensimmäisen päivän kitkeryys oli tiessään. Harkitsen neljättä plussaa.
Tämän kanssa soi yllättäen suomalainen rouhea rockmusiikki, Kalle Aholan uutuus, Arto Mellerin runoihin sävelletty Pääkallolipun alla. Tässä levyn avausbiisi, Puukkobulevardilla:
Saimme anopilta jouluna Valpolicella-viiniä, Bixio Valpolicella Classicon vuosikertaa 2008. Valpolicella toi mielleyhtymän 80-luvulle, vaikkei Saima silloin vielä viineihin edes koskenutkaan. Mutta onko mielleyhtymä todellinen, olivatko Valpolicella-viinit kasariviinejä? Se selvinnee aikain saatossa, kunhan ehdin googlettaa aiheesta lisää. Ainakin ko. firma on näitä viinejä jo muutaman vuoden valmistellut: Bixion viiniliikkeen perusti 1866 Alfonso Bixio, Garibaldin oikeana kätenä toimineen Nino Bixion poika. Nykyisin viiniliikettä johtaa Emilio Bixio tyttäriensä Elisan ja Francescan kanssa.
Viini oli aika maukas, hapokaskin. Kuitenkin näissä lähes 10 euron viineissä tämä ei nouse kärkeen, joten siitä syystä jätän plussat kolmeen. Viini oli kuitenkin monella tapaa hyvä: maku oli pitkä ja mielenkiintoinen, kypsä ja mausteinen, ei siis laisinkaan helppo eikä herkkä, vaan melkoisen voimakas. Hiukan ehkä pistäväkin ensalkuun, mutta maistellessa voimakkaiden juustojen kera maku olikin pehmeä ja maukas. Googlesta löysinkin tukea makumieltymykselleni: Valpolicellat sopivat juustojen ja voimakkaasti maustettujen ruokien kera. Myös kasvisruuan ystäville, huom!
Valpolicella-viininä tunnetut viinit tehdään yleensä seudun kolmesta päärypäleestä, niin tämäkin. Bixion Classicossa suhteet olivat seuraavat: corvina (60%), rondinella (25%) ja molinaria (15%). Valpolicella sijaitsee Pohjois-Italiassa Gardajärven seudulla.
Alkon sanoin viini on keskimääräinen: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, karpaloinen ja mausteinen.
Plussat: +++
Ihastuttava Valpolicellan alue. Tuonne kun pääsisi!
Kuva matkailublogista.
Hesarin toimittajien viiniraadin suosikki, tuhti, tumma ja turvallinen Don Camillo (kenties mutta ehkäpä ei kuitenkaan sama joka suomeksi Isä Camillonakin tunnetaan). Oikein hyvä viini, eli hyvän vinkin sain täältä blogin kommenteista! Hinnaltaan viini hipoo halpuuskategoriaan ylärajaa: 9,99 eurolla saat Isä Camillon Alkosta kotiisi.
Saimalle viini maistui tuhtina, täyteläisenä, onneksi hiukan pehmeänä - ja hitusen makeahkokin tämä viini oli. Maku oli voimakas ja maanläheinen, jopa niin, ettei tätä viiniä lipitellä kuten helppoja (ja silti niin ihastuttavia) portugalilaisia, vaan vain harkiten; less is more. Maku oli niin voimakas ja pitkä.
P.S. Myös siis taannoin bloggaamani Allora Negroamaro oli menestynyt hyvin Hesarin toimittajien makutestissä, sehän menestyi myös minun henkilökohtaisessa testailussani neljän plussan verran.
Alko kertoo: Täyteläinen, tanniininen, tummakirsikkainen, karpaloinen, makean mausteinen, hennon tamminen. Sangiovese, Cabernet Sauvignon. 2010. (HS testaili vuosikertaa 2008, onkohan se ollut vielä tätäkin parempi?)
Ihastumiseni portugalilaisiin viineihin jatkuu. Tämä täyteläinen uusi tuttavuus oli jälleen oikein mainio viini, joten jokohan osaisin tulkita, että Castelão-rypäle on minun makuuni - vaikka ehkä jotakin voimakkuutta toivoisinkin lisää. Fonte do Beco oli nimittäin jopa liiankin helppo nautittava, katosi lasista kuin itsestään... Sopii monille ruuille ja maistuu varmaan useimmille maistelijoille.
Viini oli maukas, hennon makeahko, silti sopivan täyteläinen ja pehmeä. Kun hetken malttoi antaa odottaa lasissa, sai maistaa vaniljaakin. Väri oli kauniin tumma, toi mieleen paahteisen ja savuisen viinin. Maku ei kuitenkaan ollut tunkkainen tai tomuinen, kuten joissain tynnyrmäisissä hyvin täyteläisissä hilloviineissä. Oikein kiva.
Tämä oli mainio viini, jo vanha tuttavuus, mutta aiemmin kirjoittamaton. Ensimmäinen assosiaatio vahvoine tuoksuineen oli antiikin Rooma! Keskitäyteläiseksi yllättävän täyteläinen, hieman makea ja pehmeä, luumuinenkin. Varmasti tulee hankittua uudelleen.
Allora!
Negroamaro-rypäle jää nyt mieleen oikein hyvällä tavoin, toisin kuin tasaisempi ja tylsempi Nero Negroamaro Cabernet sauvignon -viini. Allora muistutti oikeastaan enemmän toista Neroa, Salice Salentinoa. Viinin 9,99 euron hinta tässä vain hipoo blogini kohtuuden ylärajaa. Annan silti neljä plussaa, vaikka ehkä oikeampi olisi kolme - hinta huomioiden.
Allora tuoksui vahvalle, mullalle ja maalle - jopa niin, että mietin mille saman tuottajan Primitivo oikein voi enää tuoksua, tämä kun oli jo niin primitiivinen. Täytyy sekin vielä jossain välissä maistaa, arvelen sen vielä tätä paremmaksi.
Alko osasi sanoa, että se on keskitäyteläinen, keskitanniininen, makean marjainen ja kevyen mausteinen viini. Ja niinhän se onkin, mutta noilla määreillä viini kuin viini on melkoisen tavanomainen, eikö totta.
Tosin makean marjainen on jotakin, mitä ei ihan joka toisessa pullossa tule vastaan, ja mukava pieni makeus tässä viinissä olikin. Muuten tämä Alkon halvin (8,75) Jacob's oli lievä pettymys. Maku muistutti Pinot Noir- rypäleistä, ainakin uusiseelantilaista Montanaa tuli makumuistona tähän verrattua.
Viini oli ehkä hiukan liian kevyt - vaikka maku olikin melko pitkä ja runsas, mutta myös hapan, vaikka marjaisuus oli myös makeaa. Hapan ei ole minua varten.
Eli ehkä maistaja vain oli hankala.
Plussat: ++
Tuottajasta ja tuotteesta kerrotaan: Jacob's Creek -viinit saivat alkunsa vuonna 1847, kun baijerilainen maahanmuuttaja Johann Gramp perusti ensimmäisen kaupallisen viinitarhan Etelä-Australiaan Barossan laaksoon, Jacob's Creek -nimiseen joen uomaan. Jacob's Creek on Australian myydyin ja tunnetuin pullotettu viini.
Edes luomuus ei pelastanut tätä argentiinalaista punaviiniä, joka maistui paitsi turhan kevyelle oli myös hapan ja kitkeräkin. Ja sitä oli sitten tietysti kokonainen laatikko, eikä sitä kehdannut tarjota kenellekään.
Ruuanlaittoon viini tietenkin sopii ihan hyvin ja siihen sitä tuli käytettyäkin. Myös yhdet glögit siitä keiteltiin.
Alkon mukaan viini on täyteläinen, mikä tuntuu omituiselta, mutta olkoon. Ehkä tanniinisuus ja happamuus vetistivät täyteläisyyttä amatöörimaistajan suussa.
alko.fi
Alkon maistajan mukaan viini on siis tanniininen, hapankirsikkainen, metsämarjainen ja yrttinen. Varmaan kaikkea tuota, marjaisuus, kirsikkaisuus ja happamuus eivät minusta ole yleensäkään olleet viinien parasta antia.
Hinta-laatu-suhde huono (28,90 / 3l).
Lisäsin luomun omaksi kategoriakseen, tätä edeltäneet luomut kun ovat olleet laadultaan mainioita.
Pitkästä aikaa tulin maistaneeksi vanhaa tuttua Fronteraa, jonka muistelin aiemmilta vuosilta melko täyteläiseksi, pehmeäksi ja jopa hiukan haastavaksi viiniksi. Nyt kuitenkin tuntui vähän mehumaiselta ja tylsältä tapaukselta. Tanniinisuus toi tuntumaa, jotakin haastetta. Tuottajan mukaan viini säilyy kolme vuotta vuosikerrasta, joten olisiko tämä 2010 hyvä vuoden parin kuluttua?
Frontera on Conca y Toron jättifirman tuote, joka tuli mieleeni kun eilen kirjoitin toisesta saman firman viinistä, Triosta. Sitä ehdottomasti suosittelisin, Fronteran vuosikertaa 2010 en yhtä kritiikittömästi, vaikka kyllä tämäkin aivan hyvä perusviini oli.
Tänään maistelemani viini on peräisin pikkupullosta (2,99e), jossa sisältönä Cabernet Sauvignon 85% - Merlot 15%, eli hiukan eri sekoitus kuin 0,75 vakiopullossa (jossa suhde 90-10 ja hinta 6,58 e, eli hyvinkin edullinen). Ehkä tuo aidompi 0,75 Frontera on myös parempi.
Nautintoa saattoi plussan verran parantaa ihana Kate Bush, jonka uutta 50 Words for Snow -albumia kuulostelin Spotifysta kuulokkeilla, sulkien muun äänimaailman toisaalle. Myöhemmin seuraani liittyi myös Leonard Cohen. Mikä voisi maistua ikävältä tässä äänimaailmassa:
Monipuolinen, tasapainoinen, pitkä, voimakas, tanniininen, täyteläinen. Pienellä malttamisella ja viivyttelyllä lopputulos täydellistyisi. Kuvaus sopii myös seurueeseemme, joka tätä viiniä nautti. Ja kyllä, kuvassa pullo on eräällä työpöydällä - dagen efter.
Lukemieni arvioiden mukaan tämän viinin maku on suurestikin vaihdellut vuosikerrasta riippuen, mutta ainakin tämä vuosikerta 2009 oli aivan mainio, viiniä voisi luulla kalliimmaksikin. Menee kuitenkin juuri minun blogini kategoriaan, joskin sen ylärajaa (10e) hipoen.
Valmistaja Concha y Toro on tuttu monesta muusta viinistään, mm. todella hyvä perusviini Frontera (joka näemmä puuttuu vielä blogistani, vaikka onkin aivan arkituttu), perushyvä halpis Sunrise sekä Cono Sur -viinit ovat tämän firman tuotteita. Trio on peräisin Maipon laakson viinitarhoilta.
Alko kertoo viinistä: Täyteläinen, tanniininen, herukkainen, karhunvatukkainen, runsaan tamminen, lämmin. Rypäleet Cabernet Sauvignon, Shiraz, Cabernet Franc. 9,99 e.
Plussat: +++
Uskokaa tai älkää, mutta viinin kanssa seurueeni lauloi, sanat ulkoa muistaen: Arkihuolesi kaikki heitä. Ja nehän heitettiin. Linkin takana lauluyhtye Rajattoman kaunis tulkinta kappaleesta.