Beringer Stone Cellars - naisen tekemä nice wine

Toteutin suunnitelmani ja nautin naistenpäivän iltana Naisen tekemää viiniä. Beringer Stone Cellars Cabernet Sauvignon (2009) oli makean vaniljainen, tavallaan siis jopa naisellinen viini - ihana naistenpäivän naisviini.  Saima pitää tällaisesta helppoudesta, pyöreydestä ja pehmeydestä aika ajoin, aina ei tarvitse olla vaativa ja tarjoilla suuria elämyksiä. Viini siis hujahti kauniin tummanpunaisena lasiin, hulahti herkullisena suuhun ja taisi humahtaa hiukkasen myös päähän. 

Alaikäisiä näköpiirissä!

Viini oli niin helppo, että suosittelen helposti sitä illanviettoihin yms., missä ei välttämättä tarvita sen kummempaa ruokaa tasapainottamaan voimakkaita makuja - tämä toimii nimenomaan yksin - miksei myös kaksin. Jos hinta alkaisi kahdeksikolla, niin tämä saisi kevyesti neljä plussaa. Tämän Beringerin 9,99 euroa on kuitenkin sillä hilkulla, että on liian kallis näin helpoksi viiniksi.

Samalla havaitsin, että tämä on blogini ensimmäinen jenkkiviini, eli ainakaan vuoteen en ole yhdysvaltalaista viiniä maistellut. Hmm. Oli kai jo aikakin siis.

Alkon mukaan: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, hennon herukkainen, makean luumuinen, vaniljainen. Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc & Syrah. Alko lupailee netissä tälle luonnonkorkkia, mutta metallikierrekorkki oli ainakin minun pullossani.

Plussat: +++

Kuuntelin viinitunnelmiini herkkiä säveliä, Zbigniew Preisneriä ja Cristina Brancoa.

 

Naistenpäivänä naisten viinejä?

Kansainvälistä naistenpäivää vietetään taas tänään. Päivän vietto on levinnyt levinnyt laajalle, myös maihin, joissa tasa-arvo on kaukainen haave. Monissa maissa, kuten mm. Venäjällä, Ukrainassa ja Vietnamissa päivä on virallinen vapaapäivä. Kiinassa, Makedoniassa, Madagascarissa ja Nepalissa vapaapäivää viettävät ansaitusti vain naiset. Tuntuuko vain, vai onkohan niin, että suurimmin naisten päivää vietetään siellä, missä tasa-arvo ei ole vakiintunut yhteiskuntaan.

Euroopassa ei tänään vapaapäiviä vietetä. Sen sijaan Italiassa naisia muistetaan keltaisin mimosa-kukin, Portugalissa naiset juhlivat järjestämällä illallisia ilman miehiä. Itä-Euroopan maissa miehet muistavat elämänsä naisia kukkakimpuin ja pienin lahjoin. Kukkien antaminen naisille onkin yleisin tapa juhlistaa naistenpäivää.

Viinikassi ehdottaa toisenlaista tapaa Suomeen: muista päivän sankaritarta viinillä, joka on naisviinintekijän tuotos. Viinikassi on kerännyt naisten kunniaksi listan hurmaavista naisten tekemistä viineistä.

>> Viinikassi.fi, naisten tekemiä viinejä

Saimakin ajatteli naistenpäivän kunniaksi nauttia lasin viiniä, ehkäpä juuri jonkin näistä naisten tekemistä viineistä. Cheers ja kippis kaikille naisille!

Lisätty 9.3.

Toteutuin suunnitelmani, arvioni ja ajatukseni naisviinistä:

Beringer Stone Cellars - naisen tekemä nice wine

1700-luvun ranskalaistaiteilija Philippe Mercierin
näkemys naisesta viininsä kanssa.

Saksalaisen Lovis Corinthin sielukas
nainen ja viini -näkemys 1900-luvun alusta.

Antiikin kreikkalaiset naiset olivat sinut viininsä kanssa. 

Casillero del Diablo Shiraz 2010: varma tapaus

Melko voimakas syrah/shiraz-viini, täyteläinen ja aromikas. Hintaansa (9,99 e) nähden ei mikään superhuippu, mutta lajissaan varmaankin hyvää keskitasoa, varma viini moneen tilanteeseen.

Tanniinien kitkeryys voi arveluttaa, jos yleensä pitää helpoista viineistä. Taittuvatkohan tanniinit vuosien saatossa, tämä vuosikerta 2010 on vielä melko nuori. Maku oli kaikkiaan kuitenkin melko pehmeä, selvä kirsikkaisuus/herukkaisuus toi makuun iloa.

Alko: Täyteläinen, tanniininen, kypsän kirsikkainen, vaniljainen, mausteinen, tamminen.

Plussat: +++

Musiikiksieni päätyi yllättävä, herkkä ja kaunis, mystinen Kaija Saariahon L'aile du Songe (Unelman siipi). Kuuntele aistit avoinna, näköaistia unohtamatta.

 

Saariaho itse kertoo: Huilu on ollut minulle läheinen soitin aina varhaisimmista teoksistani lähtien. Pidän sen äänestä, jossa hengitys on aina aistittavissa, sekä sen soinnillisista mahdollisuuksista, jotka soveltuvat hyvin musiikilliseen ilmaisuuni. Sille voi kirjoittaa fraaseja, jotka ulottuvat muusikon kuiskaamien foneemien värittämistä murtuneista äänistä puhtaisiin ja pehmeisiin sointeihin.

Konserton otsikko ja tunnelma liittyvät Saint-John Persen runokokoelmaan Oiseaux (Linnut): "Aile falquée du songe, vous nous retrouverez ce soir sur d'autres rives!" [Unen taittunut siipi, tapaatte meidät jälleen tänä iltana toisilla rannoilla!] Runoilija ei kuvaile lintujen laulua, vaan puhuu sen sijaan niiden lennosta ja käyttää lintuja metaforana kuvaillakseen abstraktilla ja moniulotteisella kielellä elämän mysteerejä.

Hellä ja herkullinen Nero Copertino Riserva (2008)

Upean tumma ja täyteläinen italialainen riserva. Runsas ja täyteläinen maku kestää maistelua pitkään, melko runsaskin makeus on oikeastaan aika virkistävä - mutta siihen kannattaa osata varautua! Loppumaun vaniljaisuus muistuttaa toista Neroa, Salice Salentinoa. Maku valloittaa kuten Salice Salentinokin - koko suun, mutta kuitenkin jotenkin hellästi, mikä tekee viinistä lopulta aika helpon nautiskeluviinin. 

Tämä viini ei varmasti häiritse ketään eikä ole ristiriidassa juuri minkään ruuan kanssa. Sopusointuinen ja suloinen viini.

Vuosikertaa 2008 Alko kuvailee: Täyteläinen, tanniininen, marjahilloinen, mausteinen, vaniljainen. Hinta 8,49 e.

Negroamaro 70%, Malvasia Nera di Brindisi 10%, Montepulciano 10%, Sangiovese 10%.

Plussat: +++

Castillo Murviedro, itäespanjalainen halpishelmi

Oikein perushyvä, perusmaukas, takuumaistuva espanjalainen. Ja syntisen halpa, 6,29 euroa pullo. Todella hintansa väärti. Pelkkä maku antaisi ehkäpä vaatimattomammat plussat, mutta hintakerroin vaikuttaa tässä blogissa tällä kertaa ylöspäin.

Maku on sopivan monipuolinen, jotta viini sopii nautittavaksi vaikkapa vain seurusteluviininä, mutta varmasti se on maistuva myös ruokien kanssa, sen verran voimakkaita makuja ja tanniinisuutta lasista löytyy, vaikka ehkä hiukan vetinen oli vielä tämä uusi vuosikerta 2010. Kannattaa nauttia viini melko lämpimänä, jolloin maku on  pehmoinen ja vaniljaisuus tulvahtaa mukaan makumaailmaan.

Todella osuva arkiviini - Alkokin vinkkaa sen sopivan nykysuomalaiseen arkiruoan, kuten pizzan ja pastan kanssa.

Alko: Keskitäyteläinen, tanniininen, marjainen, mausteinen, vaniljainen. Vuosikerta 2010. Rypäleet: Tempranillo 85%, Bobal 15%.

Plussat: +++

Erikoinen ja Saimalle harvinainen Bobal-rypäle tulee Utiel-Requena -nimiseltä alueelta Itä-Espanjasta. Bobalia käytetään tyypillisesti rose-viineissä. Bobalia pidetään arkisena ja maultaan rustiikkisena edullisten viinien rypäleenä (mot).

Tässä alla Alkosta saatavilla olevat viinit, joissa on käytetty bobal-rypälettä. Tämän listan perusteella bobal kuuluu tosiaan hyvin selvästi vain ja ainoastaan halpiksiin. Näistä muistan maistaneeni muutamaa, ja tässä ryhmässä Castillo Murviedro nousee leikiten kärkeen.

Castillo Murviedro 6,29
El Copero Tinto 6,29
El Tiempo Tinto 6,29
El Tiempo Rosado (rosé) 6,98
Peña Tejo Crianza 6,98

No game - No Name (Shiraz - Petit Verdot)

Läppärin tarjoamaa kuvaa tapahtuneesta.

Työpaikalla viiniä maistelemassa - ja vieläpä keskellä viikkoa. Onko tämä nyt ihan perusteltua?! Edellinen kerta oli kyllä parempi.

Blogiin sopivasti tämä No Name oli kyllä halpaa, kun litran tölkki maksoi 8,98 euroa. Maku on aika aromikas, ja suht täyteläinen, mutta jotenkin kokonaisuuteena olemattoman makuinen, jopa vetinen. Ei pahaa, mutta onnetonta viiniä.

Alko ei tällä kertaa osaa kuvailla viiniä minun suullani. Alkon maistajien mukaan No name on täyteläinen, keskitanniininen, mustikkainen, kypsän karpaloinen, hennon lakritsinen ja vaniljainen.

Vuosikertaa ei kerrota. Rypäleet: Shiraz 70%, Petit Verdot 30%.

Muistilistaan: älä osta uudestaan edes piknikille.

Korjaus: Okei okei okei. Kaksi plussaa. Koska viini ei ollut lainkaan pahaa, vaan vain ryhditön pettymys. Kuitenkin ehkä juuri sitä, mitä hinta ja pakkaus antavat odottaa. Sitä paitsi se maistui hiukan paremmalle seuravana päivänä - tai sitten minä olin hiukan suopeampi. Hyvässä seurassa saattaisi mennä huomaamatta ihan ok-viininä.

Plussat: ++

Everybody needs a Plan B (Shiraz)

Tämä aika uskomatonkin australialainen viini oli ihana! Tumma ja tuhti, mutta marjaisa, täynnä pitkiä ja voimakkaita makuja, mutta silti melko yksinkertainenkin makumaailma - viini sopi seurustelujuomaksi täyteläisyydestä huolimatta. Monille mausteisille ruuille saattaisi olla liian herkkä mauiltaan. Mukavasti mausteisuutta ja lämpöä. Lämmin kiitos viinivinkistä!

Alle 10 eurolla tämä olisi saanut kirkkaasti neljä (viisikin?) plussaa Saimalta. Nyt 12 eurolla ehkä pakko jättää kolmeen, vaikka kiikkuilee vahvasti neloseen päin. Suosittelen lämpimästi.

Tuottajat luonnehtivat Frankland Riverin alueelta tulevaa Shirazia "spektaakkelimaiseksi, majesteettiseksi ja viisaaksi" viiniksi, joka eroaa edukseen sekä kuuman ilmanalan että vanhan maailman Syrahien tyylistä.

"Plan B on tyyliltään moderni ja rento. Sen koostumuksessa on 95 % Shirazia, loput Tempranilloa. Viiniä on kypsytetty kymmenen kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä."
>> Viinin ja tuottajien tarinaa

Alko vuosikerrasta 2009: Täyteläinen, keskitanniininen, tumman marjainen, boysenmarjahilloinen, mausteinen, vaniljainen, lämmin. Shiraz 95%, tempranillo 5%.

Plussat: +++(+)


Ville Leinosen Unilehto soi, astetta ankarampi >> Mandshurian kukkulat vei ajatukset kauas täältä.

Käy vuorten taa päivä jo uinumaan.
Metsät ja kummut kultainen kehrä kietoi jo vaipallaan.
Käy polkuaan kulkija, matkamies.
Majassa armas odotti ennen, nyt on jo kylmä lies.

Mantsuria sijaitsee Pohjois-Korean
naapurissa. Eksoottista.

Mustalaisen soitto toi turmion,
tuvassani viulu soi hurmion.
Ryösti armahain, hän oli parhain; yhä kostoa kannan vaan.

Käy vuorten taa päivä jo uinumaan.
Metsät ja kummut kultainen kehrä kietoi jo vaipallaan.
Käy polkuaan kulkija, matkamies.
Majassa armas odotti ennen, nyt on jo kylmä lies.

Siksi matkamiehen mieli sinne on,
kunne kulki onnensa tie.
Nyt kylmä on lies', vaan polkunsa sinne vieläkin yksin vie. 

Mahtavan muheva Argento Selección Malbec

Pidin tästä viinistä hyvin paljon.

Väri oli hyvin tummansinertävä, kaunis, läpinäkymätön. Juuri sellainen mistä minä pidän, mikä lupaa hyvää. Tuoksu oli moninainen, erikoinen: jopa tällainen täysi amatöörinautiskelija erotti siitä erilaisia tuoksuja, mausteisuutta, muhevuutta, mukavuutta. Maku oli voimakas, tummanmarjainen, hiukan makeakin. Hyvin runsas ja muheva. Helppo sikäli, että tanniineja oli melko vähän, joten maku oli runsaudesta huolimatta pehmeä! Sopii varmasti lähes kaikkeen; mausteisesta ruuasta seurusteluun.

Ostan ja maistan uudelleenkin. Jos hinta olisi ollut hiukan alhaisempi, tämä olisi ehdottomasti viiden plussan viini, nyt viides plussa tulisi tavallaan hintavarauksella. Viiden plussan kategoriani on kyllä hiukan oikukas ja hankala, joskus hinta vaikuttaa enemmän, joskus maku on vain niin valloittamaton, että viisi plussaa suhahtaa tuosta vain. Plussiini ei pidä suhtautua ryppyotsaisesti.

Summa summarum: makunsa puolesta tämä Argento oli ihan loistava tapaus. Edellinen viini, Kaiken Malbec oli myös hyvä perusviini, mutta ihmeen erilainen makumaailmaltaan - kevyempi ja kirkkaampi. Ensisilmäyksellähän sitä kun voisi odottaa lähes Argenton kaksoseksi. Se mikä näitä viinejä yhdisti, oli pieni kitkeryys seuraavana päivänä - eli malbecit kannattaa juoda kerralla pois, toisin kuin jotkut espanjalaiset täyteläiset tapaukset, jotka jopa pehmenevät seuraavaksi päiväksi.

Pitääpä jatkossakin seurailla näitä argentiinalaisia malbec-viinejä, ranskalaiset kun sekoittavat malbeciinsa aina muitakin rypäleitä, eivät ole tällä tavoin mieleenpainuvia.

Vuosikerta oli 2010.
Alko kertoo siitä: Täyteläinen, keskitanniininen, karhunvatukkainen, kypsän kirsikkainen, hennon mausteinen. 9,99 euroa.

Plussat: ++++

Maistoin kaiken - Kaiken Malbec

Helppo, maukas, kaunis. Runsas, tuhti, pehmeä. Tanniinit vähissä, eli hyvin easy going, easy flowing. Maistui melkein liiankin helposti, sopii varmaan monenlaisen purtavan kanssa. Nettijuttujen mukaan sopii etenkin grilliruualle ja mausteisille makkaroille - mikäpä jottei. Maistuisi kyllä.

Alkon kuvailun mukaista runsasta vaniljaa en tästä viinistä kyllä osannut bongata. Viini maistui joka tapauksessa oivallisesti inkiväärikanan kanssa, vaikka varmasti se oli aivan väärä ruoka tälle aromaattiselle argentiinalaiselle.

Kaiken tarina. Klikkaa.

HS.fi Ruoka maistoi (vuosikertaa 2008, minä 2010) aika ihastuneesti: Intensiivinen, läpinäkymätön sinipunainen väri. Tuoksu melko runsas: marjoja, hiukan savua ja tammea sekä paahteisuutta. Maku hyvin runsasarominen, paahteinen, lihainen, tamminen ja marjainen. Hyvät hapot, kohtalaiset tanniinit. Täyteläinen ja keskipitkä maku. Melko puhtaan makuinen ja tasapainoinen viini.

Seuraavana maistelupäivänä (kas kun Saimahan ei juo paljoa kerralla) viini olikin jo tanniinisempaa ja hiukan kirpeää. Ensimmäisen päivän pehmeys on yllättävästi kaikoinnut. Maku on silti yhä mukava, runsas ja monipuolinen. Pullon etiketissä luvataan viinin tarjoavan Andien molempien puolten parhaat palat. Noinkohan.

Pullon etiketin mukaan kaiken on patagonialainen villihanhi, mutta lieneepä hyvin harvinainen, kun google ei sitä millään haaviinsa napannut. Täältä etusivulta voit kuitenkin bongata harvinaisen, vain Patagoniassa lentelevän tipun kuvan: http://www.kaikenwines.com/.

Alko: Täyteläinen, keskitanniininen, kirsikkahilloinen, mausteinen, makean vaniljainen. Malbec 95%, Cabernet Sauvignon 5%. Vuosikerta 2010. Hinta 9,99 euroa jää juuri blogini rajalle, halpaa viiniä -puolelle.

Plussat: +++(+)

Lempeä & vivahteikas Heartland Dolcetto & Lagrein

Runsas, lämmin, pitkä. Pitkä. Pitkä.
Mehevän marjainen, ei lainkaan vetisellä tavoin.
Hapokas ja haastavakin.
Väri tumman rubiininpunainen, kaunis.

Hiukan aikaa lasissa odoteltuaan maku on ihastuttavan makea ja heleä. Yllättävä näin täyteläiseltä viiniltä. Alun hapokkuus taittui lähes kokonaan pehmeäksi hellyydeksi, silti maku säilyi moninaisena. Ei mikään helppo viini.

Heartland olisi ehdottomasti pelkän maun puolesta voinut saada jopa viisi plussaa, mutta koska tämä kuuluu sarjaan hinnakas, täytyy blogin hengessä huomioida, että halvemmallakin saa mielettömän hienoja makuelämyksiä.

Alkon mukaan: Täyteläinen, tanniininen, makean kirsikkainen, karhunvatukkainen, mausteinen, kevyen yrttinen, tamminen.
Rypäleet: Dolcetto (55%), Lagrein (45%). 16,38 e.

Plussat: ++++


Viinissä on yhdistetty kaksi Pohjois-Italian rypälelajiketta, joita ei normaalisti tavata samoissa viineissä.

Hifistelytietoa: Syvä, opaalin punainen, lähes läpinäkymätön. Tuoksu moniulotteinen, täyteläinen ja nahkainen, paljon kypsää marjaa, salmiakkia ja lakritsaa. Maku lähes täyteläisen lihaisia, intensiiviset, hyvinrakentuneet, mutta lempeät tanniinit lupaavat ja miellyttävä happoisuus antavat kuvan tasapainoisesta ja mielenkiintoisesta viinistä. Hyvinrakentunut, tyylikäs ja pitkä jälkimaku.

Kumpikin lajikkeista on käytetty erillään, Dolcetto lämpökäymisellä (28 astetta) ja Lagrein hiukan viileämmässä (18-22 astetta) jonka jälkeen viiniä on säilytetty 4 vuotta vanhoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä 9 kuukautta ennen sekoittamista. (Tampereen viinitukku)

Viini kasvatetaan pääosin tulvamailla Langhorne Creekin alueella. Talvisin siellä näyttää tällaiselta:

http://drinkwinethinkwineblog.com/langhorne-creek-rain/

Boutari Naoussa - Kreikan hapan helmi?

Hapan, tanniininen, sinertävä.

Puolukkainen, mausteinen, maukas.

Kreikkalainen, erilainen, uudenlainen.

Hailakka, sutjakka, mussakka.

Xinomavro-rypälettä on verrattu Pinot noiriin, mikä selittääkin sen, ettei tästä tule lempiviiniäni (ks. aiheesta esim. Casillero del Diablo Pinot Noir). Kaipaan lempeyttä, jota nämä melkoisen herukkaiset ja happamat tapaukset eivät tarjoa.

Alko: Keskitäyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, hennon viikunainen, mausteinen. 10 e. Xinomavro-rypäle (100%), vuosikerta 2007.

Plussat: ++

Naoussan laatuviinialue sijaitsee itäisessä Kreikassa Makedonian rajan lähellä. Tarhat ovat Vermio-vuoren rinteillä. Boutari on yksi Kreikan suurimpia viiniliikkeitä. Yhtiön perusti John Boutari vuonna 1879 ja se on edelleen saman perheen omistuksessa.

Boutarilla on useita viinitiloja ja kuusi viininvalmistamoa eri puolilla Kreikkaa: Naoussan lisäksi Santorinilla, Goumenissassa, Mantiniassa, Atticassa ja Kreetalla.

Georgian korea Askaneli Saperavi

Pyysin saada yllätyksenä viiniä jostakin erikoisemmasta viinimaasta. Laimeasti itse ehdotin vaikkapa Kreikkaa tai Lähi-itää, mutta sain ilokseni käteeni georgialaisen (ent. Gruusia) viinipullon. Korea etiketti kiinnitti heti huomioni, sopii hyvin mielikuvaani Kaukasiasta. Pullon kääntöpuolen kartta kertoo viinin tulevan Georgian itäreunalta, Kakhetin alueelta.

Viinin maku on tanniininen (eli hiukan karvainen tai kitkerä), rypäleinen, silti maukas ja helpohko - jälkimaku pitkä kuin Georgian viininviljelyn historia! Alueella on viljelty viiniä tuhansia vuosia.

Tuoksu on yllättävän hento, miellyttävä, ilahduttava. Väri huikean tumma. Mukavan kypsän tuntuista viiniä, etenkin kun antoi pullon rauhassa ilmaantua. Pisteitä ihan vaan georgialaisuudesta, eksoottisuudesta ja omaleimaisuudesta.

Alko: keskitäyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, punaherukkainen, mausteinen, yrttinen.
100% saperavi-rypäle. Vuosikerta 2007. 10,20 e.
Alkon mukaan alkoholia on 12,5t-%, pullon etiketissä 13,5t-%.

Saperavilla oli kyseenalainen kunnia olla Stalinin suosikkiviini - ainakin jokusen nettimaininnan mukaan.

Plussat: +++