Everybody needs a Plan B (Shiraz)

Tämä aika uskomatonkin australialainen viini oli ihana! Tumma ja tuhti, mutta marjaisa, täynnä pitkiä ja voimakkaita makuja, mutta silti melko yksinkertainenkin makumaailma - viini sopi seurustelujuomaksi täyteläisyydestä huolimatta. Monille mausteisille ruuille saattaisi olla liian herkkä mauiltaan. Mukavasti mausteisuutta ja lämpöä. Lämmin kiitos viinivinkistä!

Alle 10 eurolla tämä olisi saanut kirkkaasti neljä (viisikin?) plussaa Saimalta. Nyt 12 eurolla ehkä pakko jättää kolmeen, vaikka kiikkuilee vahvasti neloseen päin. Suosittelen lämpimästi.

Tuottajat luonnehtivat Frankland Riverin alueelta tulevaa Shirazia "spektaakkelimaiseksi, majesteettiseksi ja viisaaksi" viiniksi, joka eroaa edukseen sekä kuuman ilmanalan että vanhan maailman Syrahien tyylistä.

"Plan B on tyyliltään moderni ja rento. Sen koostumuksessa on 95 % Shirazia, loput Tempranilloa. Viiniä on kypsytetty kymmenen kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä."
>> Viinin ja tuottajien tarinaa

Alko vuosikerrasta 2009: Täyteläinen, keskitanniininen, tumman marjainen, boysenmarjahilloinen, mausteinen, vaniljainen, lämmin. Shiraz 95%, tempranillo 5%.

Plussat: +++(+)


Ville Leinosen Unilehto soi, astetta ankarampi >> Mandshurian kukkulat vei ajatukset kauas täältä.

Käy vuorten taa päivä jo uinumaan.
Metsät ja kummut kultainen kehrä kietoi jo vaipallaan.
Käy polkuaan kulkija, matkamies.
Majassa armas odotti ennen, nyt on jo kylmä lies.

Mantsuria sijaitsee Pohjois-Korean
naapurissa. Eksoottista.

Mustalaisen soitto toi turmion,
tuvassani viulu soi hurmion.
Ryösti armahain, hän oli parhain; yhä kostoa kannan vaan.

Käy vuorten taa päivä jo uinumaan.
Metsät ja kummut kultainen kehrä kietoi jo vaipallaan.
Käy polkuaan kulkija, matkamies.
Majassa armas odotti ennen, nyt on jo kylmä lies.

Siksi matkamiehen mieli sinne on,
kunne kulki onnensa tie.
Nyt kylmä on lies', vaan polkunsa sinne vieläkin yksin vie. 

Mahtavan muheva Argento Selección Malbec

Pidin tästä viinistä hyvin paljon.

Väri oli hyvin tummansinertävä, kaunis, läpinäkymätön. Juuri sellainen mistä minä pidän, mikä lupaa hyvää. Tuoksu oli moninainen, erikoinen: jopa tällainen täysi amatöörinautiskelija erotti siitä erilaisia tuoksuja, mausteisuutta, muhevuutta, mukavuutta. Maku oli voimakas, tummanmarjainen, hiukan makeakin. Hyvin runsas ja muheva. Helppo sikäli, että tanniineja oli melko vähän, joten maku oli runsaudesta huolimatta pehmeä! Sopii varmasti lähes kaikkeen; mausteisesta ruuasta seurusteluun.

Ostan ja maistan uudelleenkin. Jos hinta olisi ollut hiukan alhaisempi, tämä olisi ehdottomasti viiden plussan viini, nyt viides plussa tulisi tavallaan hintavarauksella. Viiden plussan kategoriani on kyllä hiukan oikukas ja hankala, joskus hinta vaikuttaa enemmän, joskus maku on vain niin valloittamaton, että viisi plussaa suhahtaa tuosta vain. Plussiini ei pidä suhtautua ryppyotsaisesti.

Summa summarum: makunsa puolesta tämä Argento oli ihan loistava tapaus. Edellinen viini, Kaiken Malbec oli myös hyvä perusviini, mutta ihmeen erilainen makumaailmaltaan - kevyempi ja kirkkaampi. Ensisilmäyksellähän sitä kun voisi odottaa lähes Argenton kaksoseksi. Se mikä näitä viinejä yhdisti, oli pieni kitkeryys seuraavana päivänä - eli malbecit kannattaa juoda kerralla pois, toisin kuin jotkut espanjalaiset täyteläiset tapaukset, jotka jopa pehmenevät seuraavaksi päiväksi.

Pitääpä jatkossakin seurailla näitä argentiinalaisia malbec-viinejä, ranskalaiset kun sekoittavat malbeciinsa aina muitakin rypäleitä, eivät ole tällä tavoin mieleenpainuvia.

Vuosikerta oli 2010.
Alko kertoo siitä: Täyteläinen, keskitanniininen, karhunvatukkainen, kypsän kirsikkainen, hennon mausteinen. 9,99 euroa.

Plussat: ++++

Maistoin kaiken - Kaiken Malbec

Helppo, maukas, kaunis. Runsas, tuhti, pehmeä. Tanniinit vähissä, eli hyvin easy going, easy flowing. Maistui melkein liiankin helposti, sopii varmaan monenlaisen purtavan kanssa. Nettijuttujen mukaan sopii etenkin grilliruualle ja mausteisille makkaroille - mikäpä jottei. Maistuisi kyllä.

Alkon kuvailun mukaista runsasta vaniljaa en tästä viinistä kyllä osannut bongata. Viini maistui joka tapauksessa oivallisesti inkiväärikanan kanssa, vaikka varmasti se oli aivan väärä ruoka tälle aromaattiselle argentiinalaiselle.

Kaiken tarina. Klikkaa.

HS.fi Ruoka maistoi (vuosikertaa 2008, minä 2010) aika ihastuneesti: Intensiivinen, läpinäkymätön sinipunainen väri. Tuoksu melko runsas: marjoja, hiukan savua ja tammea sekä paahteisuutta. Maku hyvin runsasarominen, paahteinen, lihainen, tamminen ja marjainen. Hyvät hapot, kohtalaiset tanniinit. Täyteläinen ja keskipitkä maku. Melko puhtaan makuinen ja tasapainoinen viini.

Seuraavana maistelupäivänä (kas kun Saimahan ei juo paljoa kerralla) viini olikin jo tanniinisempaa ja hiukan kirpeää. Ensimmäisen päivän pehmeys on yllättävästi kaikoinnut. Maku on silti yhä mukava, runsas ja monipuolinen. Pullon etiketissä luvataan viinin tarjoavan Andien molempien puolten parhaat palat. Noinkohan.

Pullon etiketin mukaan kaiken on patagonialainen villihanhi, mutta lieneepä hyvin harvinainen, kun google ei sitä millään haaviinsa napannut. Täältä etusivulta voit kuitenkin bongata harvinaisen, vain Patagoniassa lentelevän tipun kuvan: http://www.kaikenwines.com/.

Alko: Täyteläinen, keskitanniininen, kirsikkahilloinen, mausteinen, makean vaniljainen. Malbec 95%, Cabernet Sauvignon 5%. Vuosikerta 2010. Hinta 9,99 euroa jää juuri blogini rajalle, halpaa viiniä -puolelle.

Plussat: +++(+)

Lempeä & vivahteikas Heartland Dolcetto & Lagrein

Runsas, lämmin, pitkä. Pitkä. Pitkä.
Mehevän marjainen, ei lainkaan vetisellä tavoin.
Hapokas ja haastavakin.
Väri tumman rubiininpunainen, kaunis.

Hiukan aikaa lasissa odoteltuaan maku on ihastuttavan makea ja heleä. Yllättävä näin täyteläiseltä viiniltä. Alun hapokkuus taittui lähes kokonaan pehmeäksi hellyydeksi, silti maku säilyi moninaisena. Ei mikään helppo viini.

Heartland olisi ehdottomasti pelkän maun puolesta voinut saada jopa viisi plussaa, mutta koska tämä kuuluu sarjaan hinnakas, täytyy blogin hengessä huomioida, että halvemmallakin saa mielettömän hienoja makuelämyksiä.

Alkon mukaan: Täyteläinen, tanniininen, makean kirsikkainen, karhunvatukkainen, mausteinen, kevyen yrttinen, tamminen.
Rypäleet: Dolcetto (55%), Lagrein (45%). 16,38 e.

Plussat: ++++


Viinissä on yhdistetty kaksi Pohjois-Italian rypälelajiketta, joita ei normaalisti tavata samoissa viineissä.

Hifistelytietoa: Syvä, opaalin punainen, lähes läpinäkymätön. Tuoksu moniulotteinen, täyteläinen ja nahkainen, paljon kypsää marjaa, salmiakkia ja lakritsaa. Maku lähes täyteläisen lihaisia, intensiiviset, hyvinrakentuneet, mutta lempeät tanniinit lupaavat ja miellyttävä happoisuus antavat kuvan tasapainoisesta ja mielenkiintoisesta viinistä. Hyvinrakentunut, tyylikäs ja pitkä jälkimaku.

Kumpikin lajikkeista on käytetty erillään, Dolcetto lämpökäymisellä (28 astetta) ja Lagrein hiukan viileämmässä (18-22 astetta) jonka jälkeen viiniä on säilytetty 4 vuotta vanhoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä 9 kuukautta ennen sekoittamista. (Tampereen viinitukku)

Viini kasvatetaan pääosin tulvamailla Langhorne Creekin alueella. Talvisin siellä näyttää tällaiselta:

http://drinkwinethinkwineblog.com/langhorne-creek-rain/

Boutari Naoussa - Kreikan hapan helmi?

Hapan, tanniininen, sinertävä.

Puolukkainen, mausteinen, maukas.

Kreikkalainen, erilainen, uudenlainen.

Hailakka, sutjakka, mussakka.

Xinomavro-rypälettä on verrattu Pinot noiriin, mikä selittääkin sen, ettei tästä tule lempiviiniäni (ks. aiheesta esim. Casillero del Diablo Pinot Noir). Kaipaan lempeyttä, jota nämä melkoisen herukkaiset ja happamat tapaukset eivät tarjoa.

Alko: Keskitäyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, hennon viikunainen, mausteinen. 10 e. Xinomavro-rypäle (100%), vuosikerta 2007.

Plussat: ++

Naoussan laatuviinialue sijaitsee itäisessä Kreikassa Makedonian rajan lähellä. Tarhat ovat Vermio-vuoren rinteillä. Boutari on yksi Kreikan suurimpia viiniliikkeitä. Yhtiön perusti John Boutari vuonna 1879 ja se on edelleen saman perheen omistuksessa.

Boutarilla on useita viinitiloja ja kuusi viininvalmistamoa eri puolilla Kreikkaa: Naoussan lisäksi Santorinilla, Goumenissassa, Mantiniassa, Atticassa ja Kreetalla.

Georgian korea Askaneli Saperavi

Pyysin saada yllätyksenä viiniä jostakin erikoisemmasta viinimaasta. Laimeasti itse ehdotin vaikkapa Kreikkaa tai Lähi-itää, mutta sain ilokseni käteeni georgialaisen (ent. Gruusia) viinipullon. Korea etiketti kiinnitti heti huomioni, sopii hyvin mielikuvaani Kaukasiasta. Pullon kääntöpuolen kartta kertoo viinin tulevan Georgian itäreunalta, Kakhetin alueelta.

Viinin maku on tanniininen (eli hiukan karvainen tai kitkerä), rypäleinen, silti maukas ja helpohko - jälkimaku pitkä kuin Georgian viininviljelyn historia! Alueella on viljelty viiniä tuhansia vuosia.

Tuoksu on yllättävän hento, miellyttävä, ilahduttava. Väri huikean tumma. Mukavan kypsän tuntuista viiniä, etenkin kun antoi pullon rauhassa ilmaantua. Pisteitä ihan vaan georgialaisuudesta, eksoottisuudesta ja omaleimaisuudesta.

Alko: keskitäyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, punaherukkainen, mausteinen, yrttinen.
100% saperavi-rypäle. Vuosikerta 2007. 10,20 e.
Alkon mukaan alkoholia on 12,5t-%, pullon etiketissä 13,5t-%.

Saperavilla oli kyseenalainen kunnia olla Stalinin suosikkiviini - ainakin jokusen nettimaininnan mukaan.

Plussat: +++

Sá de Baixo - ei kaikki ole kultaa mikä...

...tulee Portugalista, vaikka tulisi Douron laaksosta. Vaikka olenkin viimeisimpiä portugalilaisviinejä täällä hehkuttanut, niin nyt osui kohdalle keskivertoviini, jopa hiukan litkuinen juoma. Rypäleet olivat ihan uusia Saimalle, aiemmissa portugalilaisissa taisinkin ihastua juuri muutamaan tiettyyn lajikkeeseen, kuten Castelão, Camarate ja Tinta Miuda.

Sá de Baixo oli hyvin mietoa makuuni, eikä värikään ollut kovin vaikuttava. Sen sijaan tuoksu oli ihana ja lupasi paljon. Maku oli sen jälkeen ehkä suoranainen pettymys. Viini voisi olla helppo ja monelle maistuva, mutta kuitenkin pieni kitkeryys karkoitti ainakin minut.

Plussat: ++(+)

Dourojoen terassien viinitarhoja.

Alko kertoo viinistä ja rypäleistä: Tinta Roriz (40%), Touriga Nacional (20%), Touriga Franca (20%), Tinta Barroca (20%). Vuosikerta 2008. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kypsän marjainen, hennon nahkainen, kevyen setrinen, mausteinen. 8,87 e.

Sá de Baixon 22 hehtaarin tila Douron laaksossa Baixo-Corgon ala-alueella. Tarhat terasseilla, maaperä sekoitus kalkkikiveä ja liusketta sekä osin graniittia. Atlantti viilentää ja kosteuttaa ilmastoa.

Casillero del Diablo Pinot Noir - vakiotapaus

En ole ennenkään Pinot Noir -rypäleestä suuresti välittänyt, eikä tämäkään oikein iskenyt, vaikka olikin parempi kuin edellinen blogini Pinot Noir, hapokas Montana. Myös melko kehuttu Cono Sur Pinot Noir oli minulle pettymys. Pinot Noir-viinit ovat yleensäkin melko marjaisia maultaan - sen mitä olen näitä halpoja maistellut.

Valmistajalla, jättiyhtiö Concha y Torolla on jopa tässä suppeassa blogissani esiteltyjä, huipusti parempia (ja blogini huomioiden myös halvempia) viinejä tarjolla, kuten hauska ja moninainen Trio. Mutta tietysti jos joku pitää juuri Pinot Noir -viineistä, niin ehkä tämä nyt kuitenkin oli siinä kategoriassa aika hyvä - maku oli kuitenkin sopivan makea ja melko täyteläinen, ei niin hapan, mehuinen ja vetinen kuin mihin joskus pinoteissa törmää. Tämä oli siis siihen nähden aika tuhtiakin.

Wikipedia kertoo rypäleestä: Pinot Noirista tuotetaan useimmilla sen tuotantoalueilla punaviiniä, jonka tuoksu- ja makukirjo vaihtelee kasvupaikan ja viinintekomenetelmien vuoksi merkittävästi. Yleensä Pinot Noir tuotetaan niin sanottuna lajikeviininä eli viininä, johon käytetään vain yhtä rypälelajiketta.

Viini on usein kukkaisen hedelmäistä, vähähappoista ja -tanniinista. Aromeina tunnistetaan kirsikkaa, raparperia ja herukkaa. Pinor Noir tuottaa väriltään vaaleampaa ja helakampaa viiniä kuin esimerkiksi Cabernet Sauvignon- tai Merlot-rypäle.

Lisätietoja kiinnostuneille Hesarin Pinot Noir -viinien pisteet ja arviot.

Alko kertoo: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, kevyen vadelmainen, hennon tamminen. 10,08 e. Vuosikerta minun pullossani oli 2010, eli melkoisen nuorta viiniä.

Plussat: ++

Hienosta musiikista sain tasapainoa: PJ Harvey - Let England Shake. Klikkaa ihmeessä!

Maanläheinen Allora Primitivo

Alloran Primitivo (2009) on sitä mitä lupaakin: alkuvoimainen, maanläheinen, hetken jopa tomuinen (tallinen?), mutta myös maukas ja voimakas, kaikkiaan melkoisen hieno ja monipuolinen maku. Alloran viineistä Negroamaro vie kuitenkin voiton.

Tämä Primitivo ei minusta sovi sellaisenaan seurustelujuomaksi, vaan mielummin tuhtien ja ehkä arkistekin ruokien kaveriksi - tämä kun ei ole hienovarainen hienosteluviini.

Viinin kannattaa myös antaa ottaa aikansa ja ilmansa, päästellä hurjimmat höyryt ennen nauttimista. Heti avaamisen jälkeen maku saattaa olla karvas, mutta se pyöristyy kyllä aikansa lasissa tai karahvissa oleiltuaan.

Alko lupaa seuraavaa: Täyteläinen, keskitanniininen, kypsän karpaloinen, kevyen taatelinen, mausteyrttinen. 9,97 e.

Plussat: +++

Makea, makeampi, mukava Raimat Abadia

Makea yllätys joulukuusessa?

Raimat Abadia Cabernet Sauvignon Tempranillo Crianza (2008), pitkä nimi, pitkä maku. Mukavan makoisa, täyteläinen, koko suun laajuinen perusespanjalainen punaviini. Tuoksu on hiukan maanläheisempi kuin reilusti marjainen maku, joka alkuun on hiukan kitkeränsuloinen. Lasissa lämmettyään makukin muuttuu pehmeämmäksi. Loppujen lopuksi aika mahtavakin maku, joka tunkeutuu nenään asti! Mukava makusteluviini, tarpeeksi helppo suussa pyöriteltäväksi.

Alle 9 euron hintaan nähden oikein hyvä ostos. Ei kuitenkaan lainkaan hellyyttä eikä herkkyyttä, vaan iberialaista härkyyttä ja voimaa. 

Alko kertoo: Täyteläinen, keskitanniininen, marjainen, kypsän karpaloinen, mausteinen, hennon vaniljainen. 

Plussat : +++

Jälkihuomio: viini oli seuraavana päivänä muuttunut oikein pehmeäksi, ensimmäisen päivän kitkeryys oli tiessään. Harkitsen neljättä plussaa. 

Tämän kanssa soi yllättäen suomalainen rouhea rockmusiikki, Kalle Aholan uutuus, Arto Mellerin runoihin sävelletty Pääkallolipun alla. Tässä levyn avausbiisi, Puukkobulevardilla:

Aikamatka anoppilassa: Bixio Valpolicella Classico

Saimme anopilta jouluna Valpolicella-viiniä, Bixio Valpolicella Classicon vuosikertaa 2008. Valpolicella toi mielleyhtymän 80-luvulle, vaikkei Saima silloin vielä viineihin edes koskenutkaan. Mutta onko mielleyhtymä todellinen, olivatko Valpolicella-viinit kasariviinejä? Se selvinnee aikain saatossa, kunhan ehdin googlettaa aiheesta lisää. Ainakin ko. firma on näitä viinejä jo muutaman vuoden valmistellut: Bixion viiniliikkeen perusti 1866 Alfonso Bixio, Garibaldin oikeana kätenä toimineen Nino Bixion poika. Nykyisin viiniliikettä johtaa Emilio Bixio tyttäriensä Elisan ja Francescan kanssa.

Joulun valikoimaa. Valpolicellan viehkeä pullo vasemmalla.

Viini oli aika maukas, hapokaskin. Kuitenkin näissä lähes 10 euron viineissä tämä ei nouse kärkeen, joten siitä syystä jätän plussat kolmeen. Viini oli kuitenkin monella tapaa hyvä: maku oli pitkä ja mielenkiintoinen, kypsä ja mausteinen, ei siis laisinkaan helppo eikä herkkä, vaan melkoisen voimakas. Hiukan ehkä pistäväkin ensalkuun, mutta maistellessa voimakkaiden juustojen kera maku olikin pehmeä ja maukas. Googlesta löysinkin tukea makumieltymykselleni: Valpolicellat sopivat juustojen ja voimakkaasti maustettujen ruokien kera. Myös kasvisruuan ystäville, huom!

Valpolicella-viininä tunnetut viinit tehdään yleensä seudun kolmesta päärypäleestä, niin tämäkin. Bixion Classicossa suhteet olivat seuraavat:  corvina (60%), rondinella (25%) ja molinaria (15%). Valpolicella sijaitsee Pohjois-Italiassa Gardajärven seudulla.

Alkon sanoin viini on keskimääräinen: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, karpaloinen ja mausteinen.

Plussat: +++

Ihastuttava Valpolicellan alue. Tuonne kun pääsisi!
Kuva matkailublogista. 

Tuhti Don Camillo Sangiovese

Keittiössä moderni meininki.

Hesarin toimittajien viiniraadin suosikki, tuhti, tumma ja turvallinen Don Camillo (kenties mutta ehkäpä ei kuitenkaan sama joka suomeksi Isä Camillonakin tunnetaan). Oikein hyvä viini, eli hyvän vinkin sain täältä blogin kommenteista! Hinnaltaan viini hipoo halpuuskategoriaan ylärajaa: 9,99 eurolla saat Isä Camillon Alkosta kotiisi.

Saimalle viini maistui tuhtina, täyteläisenä, onneksi hiukan pehmeänä - ja hitusen makeahkokin tämä viini oli. Maku oli voimakas ja maanläheinen, jopa niin, ettei tätä viiniä lipitellä kuten helppoja (ja silti niin ihastuttavia) portugalilaisia, vaan vain harkiten; less is more. Maku oli niin voimakas ja pitkä.

P.S. Myös siis taannoin bloggaamani Allora Negroamaro oli menestynyt hyvin Hesarin toimittajien makutestissä, sehän menestyi myös minun henkilökohtaisessa testailussani neljän plussan verran.

Alko kertoo: Täyteläinen, tanniininen, tummakirsikkainen, karpaloinen, makean mausteinen, hennon tamminen. Sangiovese, Cabernet Sauvignon. 2010. (HS testaili vuosikertaa 2008, onkohan se ollut vielä tätäkin parempi?)

Plussat? ++++

Don Camillokin ottaa kuppia.