Aikamatka anoppilassa: Bixio Valpolicella Classico

Saimme anopilta jouluna Valpolicella-viiniä, Bixio Valpolicella Classicon vuosikertaa 2008. Valpolicella toi mielleyhtymän 80-luvulle, vaikkei Saima silloin vielä viineihin edes koskenutkaan. Mutta onko mielleyhtymä todellinen, olivatko Valpolicella-viinit kasariviinejä? Se selvinnee aikain saatossa, kunhan ehdin googlettaa aiheesta lisää. Ainakin ko. firma on näitä viinejä jo muutaman vuoden valmistellut: Bixion viiniliikkeen perusti 1866 Alfonso Bixio, Garibaldin oikeana kätenä toimineen Nino Bixion poika. Nykyisin viiniliikettä johtaa Emilio Bixio tyttäriensä Elisan ja Francescan kanssa.

Joulun valikoimaa. Valpolicellan viehkeä pullo vasemmalla.

Viini oli aika maukas, hapokaskin. Kuitenkin näissä lähes 10 euron viineissä tämä ei nouse kärkeen, joten siitä syystä jätän plussat kolmeen. Viini oli kuitenkin monella tapaa hyvä: maku oli pitkä ja mielenkiintoinen, kypsä ja mausteinen, ei siis laisinkaan helppo eikä herkkä, vaan melkoisen voimakas. Hiukan ehkä pistäväkin ensalkuun, mutta maistellessa voimakkaiden juustojen kera maku olikin pehmeä ja maukas. Googlesta löysinkin tukea makumieltymykselleni: Valpolicellat sopivat juustojen ja voimakkaasti maustettujen ruokien kera. Myös kasvisruuan ystäville, huom!

Valpolicella-viininä tunnetut viinit tehdään yleensä seudun kolmesta päärypäleestä, niin tämäkin. Bixion Classicossa suhteet olivat seuraavat:  corvina (60%), rondinella (25%) ja molinaria (15%). Valpolicella sijaitsee Pohjois-Italiassa Gardajärven seudulla.

Alkon sanoin viini on keskimääräinen: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, karpaloinen ja mausteinen.

Plussat: +++

Ihastuttava Valpolicellan alue. Tuonne kun pääsisi!
Kuva matkailublogista.